Kipumittarin käyttöönotto psykiatrian poliklinikoilla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kipumittarin käyttöönottoa eräillä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) psykiatrian poliklinikoilla pitkittynyttä kipua ja masennusta sairastavien asiakkaiden hoidossa. Käyttöönotto liittyi HUS:n vuoden 2014 tavoitteisiin, joista yhtenä oli kehittää hoitotyötä kivunhoidon osalta. Kipumittarin käyttöönotto toteutettiin vuosina 2014–2016. Työryhmässä oli mukana poliklinikoiden osastonhoitaja ja asiakkaiden hoitoon osallistuva fysioterapeutti sekä sairaanhoidon opiskelija. Poliklinikoiden hoitotyön kehittämisen kohteena oli kipumittarin käytön arkipäiväistäminen osaksi asiakkaan kohtaamista. Opinnäytetyön kehittämiskohteena oli tehdä esitietolomake pitkittynyttä kipua sairastavalle ja kipumittarin käyttöohje sairaanhoitajille. Tavoitteena oli selkiyttää pitkittyneen kivun kysymistä ja huomioimista asiakastapaamisissa sekä korvata vanha toimintatapa.

Kehittämistoiminta toteutettiin juurruttamismenetelmällä. Kehittämistoiminnan teorian tietopohja kerättiin masennusta, kroonista eli pitkittynyttä kipua ja kipumittareita käsittelevistä internet- ja kirjalähteistä. Ohjausta kehittämistoiminnan toteuttamiseen saatiin opettajan ohjauksen lisäksi Laureassa järjestetyistä seminaareista. Alkutilanne kartoitettiin sairaanhoitajien alkuhaastatteluilla. Aineiston pohjalta kehitettiin kipumittarin käyttöohje sekä esitietolomake asiakkaille, yhdessä sairaanhoitajan kanssa täytettäväksi. Lisäksi kehitettiin arviointilomake kipumittarin käyttöohjeen ja esitietolomakkeen käytettävyyden arviointiin. Poliklinikoiden osastonhoitaja vei työyhteisössä kehittämistoimintaa eteenpäin kannustaen työntekijöitä kipumittarin ja esitietolomakkeen käyttöönottoon.

Kipumittarin käyttöohjeen ja esitietolomakkeen käytettävyyttä arvioitiin sairaanhoitajilta kerätyn kyselyn perusteella. Saatujen tuloksien mukaan vastaajat kokivat kipumittarin käyttöohjeen ja esitietolomakkeen käytön asiakastapaamisissa hyödyllisiksi keinoiksi pitkittyneen kivun huomioimisessa. Vastaajat kokivat olevansa valmiita jatkamaan kehitettyjen työkalujen käyttöä osana työtään, mutta toisaalta he kokivat, että käyttö saattaisi jäädä vähäiseksi. Poliklinikat jatkavat edelleen osastonhoitajan johdolla kipumittarin käytäntöön tuomista. Tätä opinnäytetyötä voidaan jatkossa hyödyntää tuotosten osalta kipumittarin käytön juurruttamisessa hoitotyöhön myös muiden asiakasryhmien kohdalla.

The object of this thesis was to describe the implementation of an algesimeter in the Psychiatric Outpatient Clinics, among patients suffering from prolonged pain and depression. The implementation was linked with the objectives of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS) for the year 2014, one of which was to develop pain care in nursing. The implementation of the algesimeter was carried out during 2014-2016. The work group comprised of the head nurse of the clinics, a physiotherapist involved in the patients’ care and a nursing student. The aim was to develop nursing in the clinics by making the use of an algesimeter a common practice when meeting the patient. The development objective of this thesis consisted of creating an anamnesis form for chronic pain patients and user instructions of the algesimeter intended for the nurses. The aim was to clarify the process of enquiring about chronic pain and taking it into account when meeting patients, and at the same time to replace the previous approach.

The development activities were carried out through a dissemination method. The theoretical knowledge base for this study was collected from the Internet and literature sources dealing with depression, chronic/prolonged pain and algesimeters. The development activities were guided by the supervising teacher and through seminars organised at Laurea University of Applied Sciences. The starting situation was surveyed through interviews with nurses. On the basis of the material, instructions for the use of the algesimeter and an anamnesis form for the patients, to be filled with the aid of a nurse, were developed, as well as an assessment form to evaluate the usability of these documents. The head nurse of the clinics promoted the developing activities in the work community, encouraging the staff to start using the algesimeter and the anamnesis form.

Usability of the instructions and of the anamnesis form were assessed using a survey conducted among nurses. The results showed that the respondents found the user instructions of the algesimeter and the anamnesis form useful instruments of enquiring about chronic pain and taking it into account when interacting with patients. The respondents felt that they were prepared to continue using the developed tools as part of their work, but, on the other hand, that they might not be using them much. The clinics are pursuing the implementation of the algesimeter under the supervision of the head nurse. The outcome of this thesis can be utilized in future to implement the use of an algesimeter in the nursing of other groups of patients.