Synnynnäisesti sydänsairaan lapsen sairauden vaikutus vanhempien parisuhteeseen
Olkkonen, Sanna; Karjunen, Susanne (2016)
Olkkonen, Sanna
Karjunen, Susanne
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016090714088
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016090714088
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lapsen synnynnäinen sydänsairaus vaikuttaa vanhempien parisuhteeseen. Aihe rajattiin koskemaan sydänlasten vanhempien parisuhdetta. Opinnäytetyön tulosten perusteella on tarkoitus laatia synnynnäisesti sydänsairaan lasten vanhemmille esite vertaistuesta ja voimavaroista, joilla voidaan ylläpitää parisuhdetta vaikeassa tilanteessa. Tavoitteena oli saada opinnäytetyön tuloksista tukea omaan työhön tulevana terveydenhoitajana.
Työ tehtiin työelämän kehittämiseksi yhteistyössä Sydänlapset ja –aikuiset ry:n kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin synnynnäisesti sydänsairaiden lasten vanhemmilta internetin suljetulta keskustelupalstalta. Aineistonkeruumenetelmänä toimi verkkotutkimus. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tuloksista tuli ilmi, että suurin osa vastanneista koki parisuhteen olevan syvempi ja vahvempi kuin ennen sydänlapsen syntymää. Heistä alle puolet kokivat ajan puutteen haasteena, jonka vuoksi parisuhde jäi lapsen sairauden varjoon. Tutkimuksesta nousi esille parisuhdetta vahvistavina tekijöinä yhteisen kokemuksen tunne, yhteenkuuluvuus ja arjen voimavarat, kuten yhdessä asioista puhuminen, puolison tuki ja jaksamisen vuorottelu. Lapsen sairaudentilan vakiinnuttua vanhemmat kokivat kykenevänsä viettämään normaalia perhe-elämää. Kukaan vastanneista ei ollut päätynyt eroon.
Vanhemmille kerrotaan yleisesti paljon informaatiota lapsen sairaudesta, jonka vuoksi avoterveydenhuollossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota vanhempien parisuhteen ylläpitoon ja hoitoon. Kehittämisehdotus avoterveydenhuollon hoitohenkilökunnalle voisi olla vanhempien tuen tarpeen ja avun tarjoamisen huomioiminen nykyistä enemmän myös alkujärkytyksen jälkeen. Vanhemman huoli on kuitenkin aina läsnä, vaikka lapsi voisikin tällä hetkellä paremmin.
Työ tehtiin työelämän kehittämiseksi yhteistyössä Sydänlapset ja –aikuiset ry:n kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin synnynnäisesti sydänsairaiden lasten vanhemmilta internetin suljetulta keskustelupalstalta. Aineistonkeruumenetelmänä toimi verkkotutkimus. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Tuloksista tuli ilmi, että suurin osa vastanneista koki parisuhteen olevan syvempi ja vahvempi kuin ennen sydänlapsen syntymää. Heistä alle puolet kokivat ajan puutteen haasteena, jonka vuoksi parisuhde jäi lapsen sairauden varjoon. Tutkimuksesta nousi esille parisuhdetta vahvistavina tekijöinä yhteisen kokemuksen tunne, yhteenkuuluvuus ja arjen voimavarat, kuten yhdessä asioista puhuminen, puolison tuki ja jaksamisen vuorottelu. Lapsen sairaudentilan vakiinnuttua vanhemmat kokivat kykenevänsä viettämään normaalia perhe-elämää. Kukaan vastanneista ei ollut päätynyt eroon.
Vanhemmille kerrotaan yleisesti paljon informaatiota lapsen sairaudesta, jonka vuoksi avoterveydenhuollossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota vanhempien parisuhteen ylläpitoon ja hoitoon. Kehittämisehdotus avoterveydenhuollon hoitohenkilökunnalle voisi olla vanhempien tuen tarpeen ja avun tarjoamisen huomioiminen nykyistä enemmän myös alkujärkytyksen jälkeen. Vanhemman huoli on kuitenkin aina läsnä, vaikka lapsi voisikin tällä hetkellä paremmin.