Kohdennettu nuorisotyö kouluissa : Luotsin kouluryhmien arviointi
Aalto, Anni (2016)
Aalto, Anni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110615773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110615773
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö arvioi Helsingissä kohdennettua nuorisotyötä tekevän Luotsin kouluryhmätoimintaa ja sen kehittämistarpeita. Kohdennettu nuorisotyö on tietyille tarveryhmille, ikäryhmille tai alueille suunnattua nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen pyrkivää työtä, joka tarjoaa ennaltaehkäiseviä erityisen tuen palveluita tehden voimakkaampia tukimuotoja tarpeettomiksi. Itä-, Koillis- ja Länsiluotsi ovat tehneet 2000-luvun alkuvuosista asti omaleimaista poikkihallinnollista työtä yläkouluiän nivelvaihetta elävien nuorten kanssa, painottaen vuoden mittaisia yksilöasiakkuuksia ja pienryhmätyöskentelyä kodin, koulun ja vapaa-ajan verkostomaisella yhteistyöllä. Yhteistyö koulujen kanssa on saanut uudenlaista volyymiä, kun Luotsit ovat vuonna 2015 alkaneet toteuttaa kouluryhmiä alueidensa kouluissa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on toimia välineenä tulevassa kouluryhmien kehittämistyössä.
Arviointitutkielma selvittää syitä Luotsin kouluryhmätoiminnan ja yksittäisten ryhmien käynnistämiseen, ryhmissä asetettuja tavoitteita sekä välineitä ja menetelmiä, joilla tavoitteita on lähestytty. Lisäksi se selvittää, miten kouluryhmien toimintatavat suhteutuvat muun Luotsi-työn ja kohdennetun nuorisotyön kehyksiin, millaisia rajauksia toiminta tarvitsee sekä sitä, onko Luotsin kouluryhmät koettu laadukkaana palvelumuotona. Luotsin kouluryhmiä jäsennetään osana muun nuorisotyön kouluyhteistyön kenttää, missä Luotsin ryhmien paikka näyttäytyy akuutimpien ja lyhytkestoisempien ryhmäinterventioiden muotona.
Tutkielman keskeisin aineisto oli kysely Luotsin työntekijöille ja yhteistyökoulujen edustajille, joista useimmat olivat Luotsi-ohjaajien työpareja kouluryhmissä. Aineistosta kävi ilmi, että vaikka kouluryhmiin oltiin monesti sekä koulujen että Luotsin puolelta melko tyytyväisiä, toiminnassa nähtiin myös kehittämistarpeita. Erityisesti Luotsi-ohjaajat kyseenalaistivat nykyisiä toimintatapoja ja kokivat tarvetta etsiä toiminnalle selkeämpiä reunaehtoja. Tärkeänä pidettiin kuitenkin, että reunaehdot eivät rajoittaisi liikaa yksilö- ja tapauskohtaista toiminnan suunnittelua. Molemmat osapuolet kokivat myös, että monialaisen yhteistyön ja nuorisolähtöisyyden toteutumisessa olisi kehittämisen varaa. Tärkeää olisi myös kiinnittää huomiota siihen, että ryhmät ovat huolella suunniteltuja prosesseja eivätkä vain ”tulipalojen sammuttelua”. Aineisto tuo esiin myös sitä, että kouluryhmätoiminta tulisi ymmärtää yhtenä Luotsin kouluyhteistyön muotona, johon resursoidaan muiden työmuotojen rinnalla tarvelähtöisesti.
Yhteistyön helpottamiseksi kehittämisehdotuksissa ehdotetaan tiedonkulun vahvistamista, osapuolten sitouttamista yhteistyösopimuksen avulla ja mahdollisuutta ohjausryhmiin. Nuorilähtöisyyden parantamiseksi ehdotetaan nuorten yksilöllistä haastattelemista prosessin eri vaiheissa, pienten ryhmäkokojen ja muiden tilojen kuin koululuokan suosimista, kouluajan ulkopuolella tai valinnaisaineiden aikana tapahtuvaa toimintaa sekä tarkkojen vaikuttavuuden indikaattoreiden asettamista. Kouluryhmien ”sabluunan” ja tavoitetietoisuuden selkeyttämiseksi ehdotetaan toiminnan kohdentamista Luotsista aiemminkin parhaiten hyötyneiden syrjäänvetäytyvien tai käytöshäiriöisten nuorten vertaisryhmiin sekä ennaltaehkäisevää puuttumista vaativien ryhmäilmiöiden purkamista painottaviin ryhmiin. Lisäksi ehdotetaan vahvempaa tilannekohtaista menetelmäosaamisen painottamista ja suunnittelutyötä helpottavaa Luotsien yhteistä ”välinevarastoa”.
Arviointitutkielma selvittää syitä Luotsin kouluryhmätoiminnan ja yksittäisten ryhmien käynnistämiseen, ryhmissä asetettuja tavoitteita sekä välineitä ja menetelmiä, joilla tavoitteita on lähestytty. Lisäksi se selvittää, miten kouluryhmien toimintatavat suhteutuvat muun Luotsi-työn ja kohdennetun nuorisotyön kehyksiin, millaisia rajauksia toiminta tarvitsee sekä sitä, onko Luotsin kouluryhmät koettu laadukkaana palvelumuotona. Luotsin kouluryhmiä jäsennetään osana muun nuorisotyön kouluyhteistyön kenttää, missä Luotsin ryhmien paikka näyttäytyy akuutimpien ja lyhytkestoisempien ryhmäinterventioiden muotona.
Tutkielman keskeisin aineisto oli kysely Luotsin työntekijöille ja yhteistyökoulujen edustajille, joista useimmat olivat Luotsi-ohjaajien työpareja kouluryhmissä. Aineistosta kävi ilmi, että vaikka kouluryhmiin oltiin monesti sekä koulujen että Luotsin puolelta melko tyytyväisiä, toiminnassa nähtiin myös kehittämistarpeita. Erityisesti Luotsi-ohjaajat kyseenalaistivat nykyisiä toimintatapoja ja kokivat tarvetta etsiä toiminnalle selkeämpiä reunaehtoja. Tärkeänä pidettiin kuitenkin, että reunaehdot eivät rajoittaisi liikaa yksilö- ja tapauskohtaista toiminnan suunnittelua. Molemmat osapuolet kokivat myös, että monialaisen yhteistyön ja nuorisolähtöisyyden toteutumisessa olisi kehittämisen varaa. Tärkeää olisi myös kiinnittää huomiota siihen, että ryhmät ovat huolella suunniteltuja prosesseja eivätkä vain ”tulipalojen sammuttelua”. Aineisto tuo esiin myös sitä, että kouluryhmätoiminta tulisi ymmärtää yhtenä Luotsin kouluyhteistyön muotona, johon resursoidaan muiden työmuotojen rinnalla tarvelähtöisesti.
Yhteistyön helpottamiseksi kehittämisehdotuksissa ehdotetaan tiedonkulun vahvistamista, osapuolten sitouttamista yhteistyösopimuksen avulla ja mahdollisuutta ohjausryhmiin. Nuorilähtöisyyden parantamiseksi ehdotetaan nuorten yksilöllistä haastattelemista prosessin eri vaiheissa, pienten ryhmäkokojen ja muiden tilojen kuin koululuokan suosimista, kouluajan ulkopuolella tai valinnaisaineiden aikana tapahtuvaa toimintaa sekä tarkkojen vaikuttavuuden indikaattoreiden asettamista. Kouluryhmien ”sabluunan” ja tavoitetietoisuuden selkeyttämiseksi ehdotetaan toiminnan kohdentamista Luotsista aiemminkin parhaiten hyötyneiden syrjäänvetäytyvien tai käytöshäiriöisten nuorten vertaisryhmiin sekä ennaltaehkäisevää puuttumista vaativien ryhmäilmiöiden purkamista painottaviin ryhmiin. Lisäksi ehdotetaan vahvempaa tilannekohtaista menetelmäosaamisen painottamista ja suunnittelutyötä helpottavaa Luotsien yhteistä ”välinevarastoa”.