Afasiapotilaan hoitotyön suosituksia
Pitkäkangas, Mikko; Alajoki, Sanna (2016)
Pitkäkangas, Mikko
Alajoki, Sanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417126
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112417126
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on osa Helsingin yliopistollisen keskussairaalan neurokirurgian klinikan kliinisiä hankkeita 2016, jonka tavoitteena oli kehittää neurologisen potilaan hoitotyötä. Koska hoitajille ei ole olemassa virallisia suosituksia afasiapotilaan hoitotyöstä ja tarjolla on vähän koulutusta aiheesta, katsottiin tarpeelliseksi koota yhteen afasiapotilaan hoitotyön suosituksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja koota yhteen afasiapotilaan hoitotyön suosituksia ja tavoitteena oli tuottaa tietoa näistä suosituksista. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksenä oli: millaisia hoitotyön suosituksia on afasiapotilaan hoidosta?
Opinnäytetyö on muodoltaan kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyön aineisto pohjautuu tutkimuksiin ja alan kirjallisuuteen vuosilta 2005-2016 sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kliinisten asiantuntijoiden tietämykseen. Aineiston pohjalta koottiin yhteen yhdeksän afasiapotilaan hoitotyön suositusta. Suositukset käsittelevät hoitajan ja puheterapeutin yhteistyötä, afasian seulontaa, puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen sekä kommunikoinnin apuvälineiden käyttöä, kommunikointimahdollisuuksien lisäämistä sekä keskustelukumppanien ohjaamista ja ottamista mukaan kuntoutukseen. Lisäksi suosituksissa käsitellään tiedon antamista, kulttuurin ja kielen huomioimista sekä seksuaaliterveyden tukemista.
Opinnäytetyön pohjalta voidaan päätellä, että afasian varhainen diagnosointi on tärkeää, jotta asianmukainen hoito päästään aloittamaan aikaisessa vaiheessa ja kuntoutumisennuste on parempi. Akuuttihoitoa ja varhaiskuntoutusta tulee tehostaa, missä rutiininomainen afasiaseulonta kaikilta aivoinfarktipotilailta on hyödyllistä. Opinnäytetyöhön kootuista suosituksista voi olla hyötyä afasiapotilaan hoitotyön toteuttamisessa sekä kehittämisessä ja ne voivat tukea sitä, että afasiapotilaat saisivat kaikkialla laadullisesti yhtä hyvää hoitoa.
Ensimmäisenä kehitysehdotuksena afasiapotilaan hoitotyöhön jatkossa on afasiaseulojen suomentaminen ja niiden käyttöön ottaminen, jotta afasia tunnistetaan varhain ja puheterapia päästään aloittamaan aikaisessa vaiheessa. Toisena kehitysehdotuksena on kehittää potilaan ja hoitajan välistä keskustelua mahdollisimman hyvin palveleva, kuvista ja sanoista koostuva kommunikoinnin apuväline yhteistyössä hoitajien ja puheterapeutin kanssa. Kolmantena kehitysehdotuksena on koulutuksen lisääminen uusille neurohoitajille afasiapotilaan hoitotyöhön, koska sitä ei kovinkaan paljoa käsitellä sairaanhoitajakoulutuksessa. Neljäntenä kehitysehdotuksena on virallisten afasiapotilaan hoitotyön suositusten laatiminen näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi.
Opinnäytetyö on muodoltaan kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyön aineisto pohjautuu tutkimuksiin ja alan kirjallisuuteen vuosilta 2005-2016 sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kliinisten asiantuntijoiden tietämykseen. Aineiston pohjalta koottiin yhteen yhdeksän afasiapotilaan hoitotyön suositusta. Suositukset käsittelevät hoitajan ja puheterapeutin yhteistyötä, afasian seulontaa, puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen sekä kommunikoinnin apuvälineiden käyttöä, kommunikointimahdollisuuksien lisäämistä sekä keskustelukumppanien ohjaamista ja ottamista mukaan kuntoutukseen. Lisäksi suosituksissa käsitellään tiedon antamista, kulttuurin ja kielen huomioimista sekä seksuaaliterveyden tukemista.
Opinnäytetyön pohjalta voidaan päätellä, että afasian varhainen diagnosointi on tärkeää, jotta asianmukainen hoito päästään aloittamaan aikaisessa vaiheessa ja kuntoutumisennuste on parempi. Akuuttihoitoa ja varhaiskuntoutusta tulee tehostaa, missä rutiininomainen afasiaseulonta kaikilta aivoinfarktipotilailta on hyödyllistä. Opinnäytetyöhön kootuista suosituksista voi olla hyötyä afasiapotilaan hoitotyön toteuttamisessa sekä kehittämisessä ja ne voivat tukea sitä, että afasiapotilaat saisivat kaikkialla laadullisesti yhtä hyvää hoitoa.
Ensimmäisenä kehitysehdotuksena afasiapotilaan hoitotyöhön jatkossa on afasiaseulojen suomentaminen ja niiden käyttöön ottaminen, jotta afasia tunnistetaan varhain ja puheterapia päästään aloittamaan aikaisessa vaiheessa. Toisena kehitysehdotuksena on kehittää potilaan ja hoitajan välistä keskustelua mahdollisimman hyvin palveleva, kuvista ja sanoista koostuva kommunikoinnin apuväline yhteistyössä hoitajien ja puheterapeutin kanssa. Kolmantena kehitysehdotuksena on koulutuksen lisääminen uusille neurohoitajille afasiapotilaan hoitotyöhön, koska sitä ei kovinkaan paljoa käsitellä sairaanhoitajakoulutuksessa. Neljäntenä kehitysehdotuksena on virallisten afasiapotilaan hoitotyön suositusten laatiminen näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi.