Nuorten ja vanhusten kokemuksia yhteisasumiskokeilusta palvelutalossa
Marttila, Suvi; Nykänen, Päivi (2016)
Marttila, Suvi
Nykänen, Päivi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112316967
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112316967
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on tehty yhteistyössä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Oman muotoinen koti-hankkeen kanssa. Hanke käynnistyi keväällä 2015 ja sen tarkoituksena on etsiä uusia ratkaisuja alle 25-vuotiaiden nuorten haastaviin asumistilanteisiin erilaisten asumiskokeilujen avulla. Yksi näistä kokeiluista on nuorten ja vanhusten yhteisasuminen palvelutalo Rudolfissa. Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää asumiskokeiluun osallistuneiden nuorten ja vanhusten subjektiivisia kokemuksia yhteisasumisesta. Halusimme saada tietoa kokeilua tukevista ja haittaavista tekijöistä sekä sosiaalisten suhteiden kehittymisestä nuorten ja vanhusten välille. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa hankkeelle tietoa, jota voi hyödyntää asumiskokeilun ja vastaavanlaisten asumismallien kehittämisessä. Hankkeen kehittämisen kannalta oli oleellista, että selvitimme myös nuorten ja vanhusten odotuksia ja niiden täyttymistä sekä kehittämisideoita asumiskokeilun parantamiseksi.
Opinnäytetyömme teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme nuorten asunnottomuutta, yhteisöllisyyttä, yhteisöasumista, sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja vanhusten yksinäisyyttä. Toteutimme opinnäytetyön laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruussa käytimme teemahaastattelun menetelmää. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja niistä saadun aineiston analysoimme aineistolähtöisellä ja teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyömme tuloksena saimme selville, että nuoret ja vanhukset olivat kokeneet yhteisasumisen onnistuneeksi ja merkitykselliseksi, mutta myös haasteita oli esiintynyt. Asumiskokeilua tukevia tekijöitä olivat kokemukset yhteisöllisyydestä, toimivat vuorovaikutussuhteet, avoin ilmapiiri sekä vertaistuki. Yhteisasumisen haasteiksi koettiin vaikeudet yhteisen ajanvieton järjestämisessä, median kuormittavuus sekä liian vähäisiksi jääneet nuorten ja vanhusten väliset kontaktit. Tulosten perusteella voimme kuitenkin todeta, että eri sukupolvien saattamisella yhteen on ollut enemmän myönteisiä kuin kielteisiä piirteitä. Näin ollen yhteisasumiskokeilua kannattaa mielestämme jatkaa tulevaisuudessakin.
Opinnäytetyömme teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme nuorten asunnottomuutta, yhteisöllisyyttä, yhteisöasumista, sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja vanhusten yksinäisyyttä. Toteutimme opinnäytetyön laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruussa käytimme teemahaastattelun menetelmää. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja niistä saadun aineiston analysoimme aineistolähtöisellä ja teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyömme tuloksena saimme selville, että nuoret ja vanhukset olivat kokeneet yhteisasumisen onnistuneeksi ja merkitykselliseksi, mutta myös haasteita oli esiintynyt. Asumiskokeilua tukevia tekijöitä olivat kokemukset yhteisöllisyydestä, toimivat vuorovaikutussuhteet, avoin ilmapiiri sekä vertaistuki. Yhteisasumisen haasteiksi koettiin vaikeudet yhteisen ajanvieton järjestämisessä, median kuormittavuus sekä liian vähäisiksi jääneet nuorten ja vanhusten väliset kontaktit. Tulosten perusteella voimme kuitenkin todeta, että eri sukupolvien saattamisella yhteen on ollut enemmän myönteisiä kuin kielteisiä piirteitä. Näin ollen yhteisasumiskokeilua kannattaa mielestämme jatkaa tulevaisuudessakin.