Huostaanotetun lapsen osallisuus

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee huostaanotetun, laitokseen sijoitetun lapsen mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa lastensuojelutoimenpiteissä. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään lapsen osallisuutta, lapsen asemaa erilaisissa lastensuojelutoimenpiteissä sekä lapsilähtöisyyttä lastensuojelussa. Tutkimusosassa käsitellään huostaanotettujen lasten kokemuksia osallisuudesta avohuollon tukitoimissa, huostaanotossa ja sijoituksessa sekä laitoshoidossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten huostaanotetut lapset kokevat ja näkevät oman osallisuutensa ja mahdollisuutensa vaikuttaa lastensuojelussa heitä itseään koskevassa päätöksenteossa. Tutkimuksen kohderyhmänä on neljä 12 - 17 -vuotiasta, huostaanotettua lasta, kahdesta eri lastensuojelun laitoshoidon yksiköstä. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jossa pyritään mahdollisimman kokonaisvaltaisesti selvittämään haastateltavien omia subjektiivisia näkemyksiä ja kokemuksia. Aineiston hankinnan menetelmänä tutkimuksessa käytetään teemahaastattelua, jolla annetaan lapsille mahdollisuus kertoa vapaasti omista kokemuksistaan. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia on, että ennen huostaanottoa, avohuollon tukitoimissa, lapsilla oli ollut kaikkein huonoin mahdollisuus osallistua. Etenkin pienemmille lapsille työskentelymuodot oli räätälöity valmiiksi, joten lapsi oli ollut vain työskentelyn ulkopuolisena kohteena. Huostaanottopäätökseen osallistumisessa ja vaikuttamisessa lainmukainen 12 vuoden ikäraja oli ollut hyvin pitävä, eli sitä nuorempien oli vaikea päästä osallistumaan päätöksentekoon. Osallistumisen etenkin ensimmäisen sijoituspaikan valintaan, lapset kokivat myös melko hankalaksi. Laitoshoidossa lapset kokivat mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa melko hyviksi sekä laitoksen yhteisiin asioihin että heidän omiin asioihinsa. Laitoksen yhteisiin sääntöihin vaikuttaessa korostui kuitenkin aina laitoksen työntekijöiden lopullinen päätösvalta. Erityisesti vanhempien lasten oli mahdollista vaikuttaa omiin asioihinsa ja tulevaisuuteensa huoltosuunnitelmissa.

This study deals with the possibilities of a child committed to care and placed in an institution to participate in and influence the child protection measures. The aim of the theoretical part is to deal with the child's participation, the child's status in various child protection measures and child orientation in child protection. The empirical part deals with the experiences of children committed to care in participation in open-care support, in removal from parental care and in institutional foster care. The aim of this study is to clarify how the children committed to care experience and see their own participation and possibilities to influence the decision making of child protection which concerns themselves. The object group in this study is four children committed to care, aged 12 to 17, from two separate foster care institutions. The approach to this study is qualitative, aiming at clarifying the object group's subjective views and experiences as comprehensively as possible. The data were gathered using a theme-interview. It gives the children the possibility to tell freely about their own experiences. The main results of this study are that before removal from parental care, during open-care support, the children had the worst possibility to participate. Especially for the younger children the ways of working were ready tailored, so a child had been only an outsider object in them. In participating in and influencing the judgement about removal from parental care, the age of 12 was strict, so younger children had difficulties to participate in the judgement. Participating especially in the selection of the first placement was also experienced by the children as quite difficult. The children considered their possibilities to participate in and influence both the common matters of the institution and their own matters quite good in institutional care. However, when influencing the common rules of the institution the employee's final authority to decide was always emphasized. Especially the older children had possibilities to influence their own matters and their future in their care plans.