Kuvasta tarinaan

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli suunnitella ja järjestää Vanhusten asuntosäätiön erään kerrostalon asukkaille Kuvasta Tarinaan -ryhmä yhteistyössä Lahden lähimmäispalvelun Talon Henki -projektin kanssa. Ryhmätoimintamme tavoitteina olivat elämäntarinan käsittely kuvallisen ilmaisun avulla, mielialan koheneminen ja asukkaiden tutustuminen toisiinsa. Pitkän tähtäimen tavoitteet olivat vanhuuden kehitystehtävän tukeminen ja yksinäisyyden lievittyminen. Lisäksi kokeilimme kuvan käytön ja tarinallisuuden yhdistämistä vanhustyössä. Tavoitteena oli myös kehittää Lahden lähimmäispalvelun toimintaa tekemällä kansio, jossa kerrotaan ilmaisullisista menetelmistä ja omista kokemuksistamme niiden käytössä opinnäytetyössämme. Opinnäytetyömme lähestymistapa on toiminnallinen. Teoriaosuudessa käsittelemme vanhuuden kehitystehtävää sekä ilmaisullisia menetelmiä sosiaalipedagogisen työn välineinä. Erityisesti keskitymme kuvalliseen ilmaisuun ja tarinallisuuteen sekä niiden terapeuttisiin ja identiteettiä tukeviin vaikutuksiin. Toimintaa arvioitiin osallistuvan havainnoinnin ja puolistrukturoidun haastattelun avulla. Toiminnallinen osuus koostui kymmenestä ryhmäkerrasta, jotka pidettiin kerrostalon kerhohuoneessa. Ryhmäläiset olivat iältään 68-86-vuotiaita. Ryhmä oli avoin ja osallistujia oli ryhmäkerrasta riippuen 3-9. Tulosten perusteella voidaan todeta, että Kuvasta Tarinaan -ryhmä kannatti toteuttaa. Ne osallistujat, jotka jäivät ryhmään ensimmäisten kertojen jälkeen, innostuivat kuvallisesta työskentelystä ja kertoivat kuvien pohjalta tarinoita elämästään. Kaikki haastateltavat kertoivat mielialan kohentuneen ryhmässä ja muutamat sanoivat tutustuneensa paremmin naapureihin. Kokemustemme perusteella rohkaisemme muitakin ilmaisullisten menetelmien käyttöön vanhustyössä.

The aim of our graduate thesis was to plan and organize a From Picture to Story group for the dwellers of a block of flats owned by Vanhusten asuntosäätiö in cooperation with Talon Henki -project carried out by Lahden Lähimmäispalvelu. Our group work aimed at treating a life story by using pictorial expression, at lifting the mood of the dwellers and at familiarizing them with each other, at improving their spirits and at alleviating loneliness. In addition, we tried combining pictures and narrativeness in work with senior citizens. It was also our intention to develop the activities of Lahden lähimmäispalvelu by compiling a guide to our expressive methods and to our personal experiences of using them in our thesis. In our master's thesis, we used a functional approach. In the theoretical part we deal with the function of development in old age and expressive methods as vehicles of work within social pedagogy. We focus out attention particularly on pictorial expression and narrativeness as well as on their effects that support therapy and identity. Activities are assessed using participating observation and a semistructured interview. The functional part comprised ten group sessions held in the club room of the block of flats. The age of the members of the group ranged between 68 and 86. The group was open and there were 3-9 participants depending of the group session. From the results it can be concluded that the From Picture to Story group was worth organizing. Those participants who remained in the group after the first couple of times took an interest in working with pictures and used them in telling stories about their lives. All interviewees signalled that their mood had improved in the group, and some of them told they had learnt to know their neighbours better. On the basis of our experiences we want to encourage also other people to use expressive methods at work with senior citizens.