Nudging problematic smartphone use to a lower level

Abstract

Smartphone usage has evolved in people’s lives from a necessity to a habit, in some cases leading to compulsive use and addiction. Extremely frequent smartphone usage and usage in excess durations has previously been classified using criteria known from other addiction re-search. However, little research has been performed to understand Problematic Smartphone Use (PSU) on healthy test subjects. In the same way, there are only few studies that have focused on the prevention of PSU. Behavioural economics, and nudges defined by Thaler and Sunstein provide frameworks that can be applied to investigate how smartphone users respond to nudges that try to lower their smartphone usage. The information can be used to find ways to lower the susceptibility to problematic smartphone use, and the resulting consequences.

The research included four research questions. The first question asked how the results of self-assessment are associated with the characteristics of smartphone use amongst healthy users. The second question asked how nudges influenced smartphone usage. The third question asked how nudges that were designed to improve Capability, Motivation or the effect of Goal-attainment lowered the smartphone use. Finally, the fourth research question asked whether smartphone usage relapsed to previous behaviours once the nudges were no longer present. 170 test subjects took part in the research by responding to the smartphone addiction self-assessment. 77 of the test subjects completed a five-week research that investigated the effect of nudges on smartphone usage key indicators. Research data was collected with a psych app developed for the purpose, and analysed using the Hilbert-Huang method in Matlab and with inferential statistics in SPSS.

According to the results, there were statistically significant differences in the key indicators of smartphone usage between groups that were formed based on a score derived from the smartphone addiction self-assessment. Test subjects with a higher score unlocked their smartphone more often and more frequently. However, as the score of the self-assessment does not predict key indicator levels of smartphone use, the score cannot be used in itself to identify individuals susceptible to problematic smartphone use.

A statistically significant effect was found in the interaction between Group and Stage for total phone usage time when the effect was compared between baseline and the nudges. The results suggest that the effect of the Capability-nudge was significant enough to lower the total duration of daily smartphone usage. According to the results, the type of nudge does not explain the magnitude of change in smartphone behaviour. The results suggest that using nudges that increase Capability or Motivational components can result in influential behaviour change. However, based on evidence collected from this research, there was no significant change in any of the key indicators between different types of nudges.

Relapse in smartphone usage was observed after the nudges were no longer in effect. Intermittent glancing, as well as the median session time increased during the observation period. It can be suggested that there are statistically significant differences in how individuals respond to nudges. For those with a high score in smartphone addiction self-assessment, nudges may help lower daily total smartphone usage time.

Älypuhelimen käyttö on ajan mittaan muuttunut tarpeellisesta käytöstä tavaksi; toisille tämä on johtanut pakkomielteiseen käyttöön ja riippuvuuteen. Äärimmäisen tiheästi toistuvaa tai pitkäkestoista älypuhelimen käyttöä on luokiteltu samoilla kriteereillä, kuin muitakin riippuvuuksia. On kuitenkin vähän tutkimuksia, jotka keskittyvät älypuhelimen ongelmalliseen käyttöön (Problematic Smartphone Usage) terveillä koehenkilöillä. Yhtä lailla on saatavilla vain harvoja tutkimuksia, jotka keskittyvät älypuhelimen ongelmallisen käytön ehkäisemiseen. Tässä tutkimuksessa käytetään käyttäytymistaloustiedettä ja tuuppausta interventiotutkimuksena, jotta ymmärretään, miten älypuhelinten käyttäjät reagoivat älypuhelimen käytön alentamisyrityksiin. Tietoja voidaan käyttää keinoihin alentaa alttiutta älypuhelimen ongelmalliseen käyttöön ja siitä johtuviin seurauksiin.

Empiirisessä osassa etsittiin vastauksia neljään tutkimuskysymykseen. Kyselyn avulla selvitettiin, miten riippuvuus älypuhelimesta on yhteydessä älypuhelimen käytön tunnuslukuihin. Toinen tutkimuskysymys oli, miten tuuppaukset vaikuttivat älypuhelimen käyttöön. Kolmantena selvitettiin, miten tuuppaukset, jotka paransivat osallistujien kykyä, motivaatiota tai tavoitteen saavuttamista, alensivat älypuhelimen käyttöä. Lisäksi selvitettiin, mille tasolle älypuhelimen käyttö palautui tuuppausten jälkeen. 170 koehenkilöä osallistui tutkimukseen vastaamalla älypuhelinriippuvuutta mittaavaan itsearviointiin. Näistä 77 koehenkilöä suoritti viiden viikon mittaisen tutkimusjakson, jossa selvitettiin tuuppausten vaikutusta älypuhelimen käyttöä mittaaviin tunnuslukuihin. Tutkimusaineisto kerättiin tarkoitukseen kehitetyllä psykoinformatiikan sovelluksella, ja analysoitiin Matlab-sovelluksessa Hilbert-Huang metodin avulla. Tilastolliset päättelyt tehtiin SPSS-sovelluksessa.

Tulosten mukaan itsearvioinnin vertailuluvun pohjalta muodostettujen Low- ja High-ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero, kun käyttöä arvioitiin älypuhelimen käyttöä mittaavilla tunnusluvuilla. Itsearvioinnissa korkean vertailuluvun saaneet käyttäjät avasivat älypuhelinta lukumääräisesti useammin päivän aikana ja käyttötapahtumien välinen mediaaniaika oli lyhyempi. Koska tutkimuksessa saatu itsearvioinnin vertailuluku ei ennusta puhelimen käytön tunnuslukuja, ei itsearvioinnin vertailulukua voi sellaisenaan käyttää älypuhelimen ongelmallisen käytön tunnistamiseen.

Kontrollijakson ja interventiojaksojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus, kun puhelimen päivittäistä kokonaisaikaa verrattiin ryhmien välillä. Tulosten mukaan tuuppauksen vaikutus oli riittävän voimakas alentamaan älypuhelimen käytön päivittäistä kokonaiskäyttöaikaa. Tulosten perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista päätellä, että tuuppauksen muoto vaikuttaisi tilastollisesti merkittävästi älypuhelimen käytön muutokseen. Tuuppaukset, jotka paransivat joko kykyä, motivaatiota tai tavoitteen saavuttamista aiheuttivat tilastollisesti merkittävän käyttäytymisen muutoksen.

Havaittiin, että tutkimusjakson jälkeen älypuhelimen käytön tunnusluvut palautuivat kontrollijakson tasolle tai jopa korkeammalle tasolle. Lisäksi älypuhelimen vilkuilu ja yksittäisen puhelun käyttötapahtuman pituus kohosivat tarkkailujakson aikana tuuppausjaksojen aikaisen tason yläpuolelle. Voidaankin päätellä, että yksilöiden tavoissa vastata tuuppauksiin on tilastollisesti merkitseviä eroja. Niille, joilla itsearvioinnin vertailuluku oli korkea, tuuppaukset saattoivat laskea puhelimen käytön päivittäistä kokonaisaikaa.