Suuhygienian merkitys ja yhteys sepelvaltimotautiin
Tanninen, Essi; Suurpää, Sanna (2016)
Tanninen, Essi
Suurpää, Sanna
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918066
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää suuhygienian merkitystä ja yhteyttä sepelvaltimotautiin. Opinnäytetyössä oli tarkoitus saada vastaukset tutkimuskysymyksiin, mikä merkitys ja yhteys suuhygienialla on sepelvaltimotautiin, ja miten voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä suuhygieniaan vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä sepelvaltimotautiin. Suomessa sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy, ja huonolla suuhygienialla on todettu yhteys tautiin sairastumisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin syksyn 2015 ja kevään 2016 välisenä aikana Aleksi-tietokannasta. Hakusanoina käytettiin infektio JA sydän, suun terveys JA sydän sekä sepelvaltimotauti. Tutkimusaineistoon hyväksyttiin vain vuoden 2005 jälkeen tehtyjä suomenkielisiä tutkimuksia ja artikkeleita. Lopullinen aineisto muodostui seitsemästä artikkelista.
Tuloksista käy ilmi, että suuhygienialla on iso merkitys sepelvaltimotautiin sairastumisella. Huono suuhygienia voi aiheuttaa suun tulehdustiloja, kuten parodontiitin, jonka kautta bakteerit pääsevät kulkeutumaan verenkiertoon. Bakteerit aiheuttavat suonissa tulehduksia ja lisäävät tyydyttyneiden rasvahappojen määrää lisäten riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Ennaltaehkäisyyn vaikuttavat potilaan terveelliset elämäntavat ja suuhygieniasta huolehtiminen. Hoitotyössä merkittävää ennaltaehkäisyä on riskipotilaiden tunnistaminen, hoitajan työ potilastyössä sekä lääkärin huomion kiinnittäminen riskeihin, niiden varhainen poistaminen sekä hoitaminen.
Tuloksista voi päätellä, että huono suuhygienia on sepelvaltimotaudin lisäksi yhteydessä myös muihin sydän- ja verisuonisairauksiin. Suun tulehdukset ovat yleisiä ja monet niistä ovat lähes oireettomia. Säännölliset hammaslääkä-rikäynnit ja hyvän suuhygienian toteutuminen ylläpitävät elimistön terveyttä ja ehkäisevät tulehduksia.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan sydänosastoille ja terveysasemille opaslehteä, jossa kerrotaan tiivistetysti suuhygienian merkityksestä erilaisia sydän- ja verisuonisairauksia sairastavalle. Haastattelu, jossa selvitetään sydänsairautta sairastavan potilaan motivaatiota suuhygienian hoidossa, voisi olla mielenkiintoinen. Haastattelussa voitaisiin haastatella potilaiden lisäksi hoitajia ja selvittää heidän näkökulmansa asiaan. Tutkimusta voidaan hyödyntää perushoidon opetuksessa sairaanhoitajille ammattikorkeakoulussa ja lähihoitajille ammattikoulussa.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin syksyn 2015 ja kevään 2016 välisenä aikana Aleksi-tietokannasta. Hakusanoina käytettiin infektio JA sydän, suun terveys JA sydän sekä sepelvaltimotauti. Tutkimusaineistoon hyväksyttiin vain vuoden 2005 jälkeen tehtyjä suomenkielisiä tutkimuksia ja artikkeleita. Lopullinen aineisto muodostui seitsemästä artikkelista.
Tuloksista käy ilmi, että suuhygienialla on iso merkitys sepelvaltimotautiin sairastumisella. Huono suuhygienia voi aiheuttaa suun tulehdustiloja, kuten parodontiitin, jonka kautta bakteerit pääsevät kulkeutumaan verenkiertoon. Bakteerit aiheuttavat suonissa tulehduksia ja lisäävät tyydyttyneiden rasvahappojen määrää lisäten riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Ennaltaehkäisyyn vaikuttavat potilaan terveelliset elämäntavat ja suuhygieniasta huolehtiminen. Hoitotyössä merkittävää ennaltaehkäisyä on riskipotilaiden tunnistaminen, hoitajan työ potilastyössä sekä lääkärin huomion kiinnittäminen riskeihin, niiden varhainen poistaminen sekä hoitaminen.
Tuloksista voi päätellä, että huono suuhygienia on sepelvaltimotaudin lisäksi yhteydessä myös muihin sydän- ja verisuonisairauksiin. Suun tulehdukset ovat yleisiä ja monet niistä ovat lähes oireettomia. Säännölliset hammaslääkä-rikäynnit ja hyvän suuhygienian toteutuminen ylläpitävät elimistön terveyttä ja ehkäisevät tulehduksia.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan sydänosastoille ja terveysasemille opaslehteä, jossa kerrotaan tiivistetysti suuhygienian merkityksestä erilaisia sydän- ja verisuonisairauksia sairastavalle. Haastattelu, jossa selvitetään sydänsairautta sairastavan potilaan motivaatiota suuhygienian hoidossa, voisi olla mielenkiintoinen. Haastattelussa voitaisiin haastatella potilaiden lisäksi hoitajia ja selvittää heidän näkökulmansa asiaan. Tutkimusta voidaan hyödyntää perushoidon opetuksessa sairaanhoitajille ammattikorkeakoulussa ja lähihoitajille ammattikoulussa.