POSTOPERATIIVISEN KIVUN ARVIOINTI. : Osastotunti Pohjois-Karjalan keskussairaalan gastrokirurgian vuodeosastolla 2G
Kujala, Anna (2016)
Kujala, Anna
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120519072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120519072
Tiivistelmä
Tutkimusten mukaan postoperatiivisen kivun hoito on maailmanlaajuisesti edelleen puutteellista. Sairaanhoitajan suorittama säännöllinen kivun arviointi ohjaa kivun hoitoa. Kivun arvioinnissa käytettäviä menetelmiä ovat kipumittarit, potilasohjaus, kipukäyttäytymisen havainnointi sekä hoidon jatkuva seuranta ja kirjaaminen. Opinnäytetyössä käytetyissä tutkimuksissa on pyritty kartoittamaan sairaanhoitajien asenteita kipuun ja kivun hoitoon sekä postoperatiivisen kivun hoidon ja arvioinnin haasteita. Näitä haasteita ovat muun muassa työn kiireisyys, yhteisten käytäntöjen puute tai ristiriitaisuus sekä puutteet kivun ja kivun arvioinnin tiedoissa ja taidoissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoutta kivun arvioinnin tärkeydestä kivun hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää sairaanhoitajien kivun arviointia. Tehtävänä oli tuottaa osastotunti postoperatiivisen kivun arvioinnista kirurgisella vuodeosastolla.
Osastotunti herätti keskustelua, ja palautteen perusteella opitun tiedon kertaaminen ja uusi näkökulma koettiin hyödylliseksi. Palautteesta kävi myös ilmi, että kivun arvioinnissa on parannettavaa sekä yksilötason toiminnassa että yhteisissä käytännöissä. Näyttöön perustuvan tutkimuksen soveltamista työelämässä voisi tutkia tarkemmin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoutta kivun arvioinnin tärkeydestä kivun hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää sairaanhoitajien kivun arviointia. Tehtävänä oli tuottaa osastotunti postoperatiivisen kivun arvioinnista kirurgisella vuodeosastolla.
Osastotunti herätti keskustelua, ja palautteen perusteella opitun tiedon kertaaminen ja uusi näkökulma koettiin hyödylliseksi. Palautteesta kävi myös ilmi, että kivun arvioinnissa on parannettavaa sekä yksilötason toiminnassa että yhteisissä käytännöissä. Näyttöön perustuvan tutkimuksen soveltamista työelämässä voisi tutkia tarkemmin.