Vuorovaikutusvelvollisuus yhteistoimintalaissa

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli vuorovaikutusvelvollisuus yhteistoimintalaissa, yhteistoimintalain kuudennen luvun mukaisesti. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, mikä on yhteistoimintalain asettama minimi vuorovaikutusvelvollisuudesta työnantajan ja työntekijän välisessä työpaikan yhteistoimintaan liittyvässä kanssakäymisessä yrityksessä. Minkälaiseen vuorovaikutukseen yhteistoimintalaki työnantajaa velvoittaa ja kuinka hyvin velvoite tunnetaan ja tiedostetaan työpaikoilla ja kuinka sitä noudatetaan. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös työnantajan työnjohto-oikeutta, erilaisia näkemyksiä hyvästä johtamisesta sekä vuorovaikutusta ja vuorovaikutuksen merkityksestä hyvään johtamiseen.

Opinnäytetyön tutkimustyyppinä oli kvalitatiivinen tutkimus. Viitekehyksenä tutkimuksessa oli yhteistoimintalaki ja hyvä johtaminen sekä vuorovaikutus. Aineistona käytettiin puolistrukturoiduin haastatteluin kerättyä materiaalia. Haastattelut toteutettiin lähiesimiestasolla.

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että yhteistoimintalakia tunnettiin heikosti esimiestasolla silloin, kun kyse ei ollut työvoiman käytön vähentämistä koskevista neuvotteluista. Tulokset antoivat myös ymmärtää, että esimiehet eivät kokeneet neuvotteluvelvoitteen koskevan heitä itseään. Tutkimustuloksista ei käynyt selkeästi ilmi työpaikalla, lähiesimiestasolla yhteistoimintalain vuorovaikutusvelvoitteen noudattaminen.

Yhteistoimintalain sattumanvaraisella toteuttamisella ei voida korvata puuttuvaa yhteistoimintalain tuntemista esimiestasolla. Yhteistoimintalain tunteminen on oleellista, kun ollaan edistämässä aitoa vuorovaikutusta sekä keskinäistä luottamusta ja sitä kautta kehittämässä yrityksen toimintaa. Yhteistoimintalain edellyttämä vuorovaikutusvelvollisuus kattaa vain lakisääteisen minimin vuorovaikutusvelvollisuudesta yrityksissä. Todelliseen yhteistoiminnan henkeen ja sitä kautta yrityksen menestymiseen vaaditaan kuitenkin enemmän kuin lain minimin noudattaminen.

The topic of the thesis was the scope of intercommunication according to the Co-operation Act, as specified in its sixth chapter. The purpose of this study was to find out the minimum for interaction in cooperative issues between the employer and the employee in a company, as stated in Act on Co-operation. To what kind of intercommunication does Act on Co-operation oblige the employer? How well do the managers know the Act on Co-operation and its intercommunication obligations? The theoretical background covers the employer’s right to supervise work, the different views of leadership, the nature of intercommunication and its importance in good leadership.

The theoretical framework of the study consists of the Act on Co-operation, leadership and intercommunication issues. Qualitative methods were used in the empirical section of the thesis. The data used in the study was obtained through semi-structured interviews. The interviewees were immediate managers.

The results of this study seem to imply that Act on Co-operation is poorly known among managers when it is not the case of negotiations of reduction of labor. The results also show that managers did not think that the intercommunication obligation concerned them. According to this study, there is no comprehensive information about compliance with obligation of the intercommunication in the workplace by immediate managers.

The lack of knowledge among managers when it comes to the Act of Co-operation cannot be replaced by random implementation of the Act. Knowledge of the Act on Co-operation is essential when a company wants to encourage real interaction and mutual trust among the employer and the employees and that way improve company’s operations. The obligatory intercommunication in the Act on Co-operation covers only the statutory minimum requirement of the interaction in a company. A real spirit of co-operation that will lead a company to success requires more than minimum compliance with the law.