Tasapainoharjoittelu ja nilkan alueen voimaharjoittelu salibandypelaajien nyrjähdysvammojen ehkäisyssä

Abstract

Salibandy on Suomessa harrastetuin palloilulaji 19-65-vuotiaiden aikuisten keskuudessa ja aiheuttaa toiseksi eniten liikuntatapaturmia. Yleisin vamma salibandyssä on nilkan nyrjähdys, ja huono tasapaino altistaa nilkan nyrjähdyksille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata Star Excursion Balance Test -harjoittelun (SEBT) ja nilkan alueen kestovoimaharjoittelun vaikutusta salibandypelaajien staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon ja siten nilkkavammojen riskitekijöihin. Yhteistyöseurana toimi Ponovo miesten salibandyn 2. divisioonasta. Tutkimukseen osallistui 17 henkilöä, joista kuusi henkilöä lopetti tutkimuksen kesken. Henkilöt jakautuivat harjoitusohjelmien mukaan kahteen ryhmään, kestovoimaryhmään (n=3) ja SEBT-ryhmään (n=8). Ryhmille tehtiin alku- ja loppumittaukset, alku-ja loppukyselyt, ja osallistujat täyttivät harjoituspäiväkirjaa kahdeksan viikon intervention ajan. Ryhmät harjoittelivat joukkueen omien harjoitusten yhteydessä ja tarvittaessa omalla ajalla yhteensä kahdesta kolmeen kertaan viikossa. SEBT-ryhmässä staattisessa tasapainossa ei tapahtunut muutoksia. Dynaamisessa tasapainossa SEBT-ryhmässä kurkotuspituus kasvoi takaviistoon ulkopuolelle (posterolateraaliseen suuntaan) molemmilla jaloilla. Vasemmalla tukijalalla kurkotus kasvoi keskimäärin 9,2 cm (p=0,012) ja oikealla tukijalalla keskimäärin 11,45 cm (p=0,036). Kestovoimaryhmällä ei tapahtunut muutoksia staattisessa ja dynaamisessa tasapainossa. Pienen otoskoon ja tutkimusjoukon heterogeenisyyden takia ei tutkimuksen tuloksia voida yleistää. Kestovoimaharjoittelulla ei havaittu olevan vaikutusta staattiseen tai dynaamiseen tasapainoon. Jatkotutkimuksissa tulisi käyttää isompaa koehenkilöiden määrää, seurata kauden urheiluvammoja, yhdistää SEBT-harjoitusohjelman ja kestovoimaharjoitusohjelman tai ottaa kontrolliryhmä mukaan tutkimukseen.

Floorball is the most common ball game in Finland between ages of 19 and 65 and inflicts the second most exercise injuries. The most common injury in floorball is ankle strain and poor balance increases the risk of ankle strains. The purpose of this study was to compare effects of Star Excursion Balance Test training and muscle endurance training of ankle muscles in static and dynamic balance of floorball players and thus risk factors of ankle injuries. The collaborating team in this study was Ponovo which plays floorball in second division in Finland. Initially 17 persons’ participated in the study but six persons quit their participations in the middle of the study. The test subjects were divided to two groups depending on their training programs, the muscle endurance group (n=3) and SEBT-group (n=8). The groups also participated in measurements before and after the intervention. During the eight-week intervention participants filled a training log. The groups trained two to three times a week after their own team trainings or during their own free time if needed. In SEBT-group there was no change in static balance. In dynamic balance, however, the SEBT group was able to increase their reaching length in posterolateral direction with both legs. When standing with your left leg the increase was 9.2 cm (p=0,012) and when standing with your right leg the increase was 11.45 cm (p=0,036). In the muscle endurance training group there was no difference in static or dynamic balance. Because of the small sample size and heterogeneous research group the results of this study cannot be generalized. Muscle endurance training did not affect static or dynamic balance. Future studies should include a larger sample size, tracking of sport injuries during the season, combining SEBT and endurance training programs or including a control group in the study.