Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy toisen asteen oppilaitoksissa
Erkinjuntti, Hanna (2016)
Erkinjuntti, Hanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120719417
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120719417
Tiivistelmä
Opinnäytetyö pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä minkälaiset tekijät altistavat väkivaltaiselle radikalisoitumiselle ja minkälaisin keinoin sitä tulisi ehkäistä. Lisäksi tarkastellaan mahdollisia radikalisoitumisprosessin ulkoisia tunnusmerkkejä ja pohditaan, miten havaittuun tai epäiltyyn väkivaltai-sen radikalisoitumisen merkkeihin tulisi puuttua. Työssä kartoitetaan myös, minkälaista viranomaisyhteistyötä kaivataan eri tahojen kanssa radikalisoitumiseen puuttumisessa. Työ käsittelee myös radikalisoitumisprosessia pyrkien löytämään keinoja, joilla puuttua siihen rakentavasti ja leimaa-mista välttäen.
Turvallisuuden teemaan aihe kytkeytyy siten, että yhteiskunnallinen polarisaatio on yksi sen sisäistä turvallisuutta ja eheyttä uhkaava tekijä. Yhteiskunnan turvallisuuteen aihe kytkeytyy myös sosiaalisen rikoksentorjunnan näkökulmasta. Aiheesta on olemassa paljon aiempaa tutkimusta, mutta sekä konkreettisia puuttumisen keinoja että niistä tehtyä tutkimusta on vähemmän. Opinnäytetyö pyrkiikin paikkaamaan tätä aukkoa, olemaan askel konkreettisempaan suuntaan ja luomaan pohjaa jatkotutkimukselle sekä uusille ratkaisuille.
Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin perehtymällä aiempaan, terrorismiä ja väkivaltaista ekstremismiä koskevaan tutkimukseen, sekä haastattelemalla väkivaltaisen ekstremismin parissa työs-kenteleviä asiantuntijoita. Lisäksi toteutettiin verkkokysely Helsingin alueen toisen asteen opettajille koskien sitä, minkälaista tietoa ja apua he kaipaavat aiheen tiimoilta.
Asiantuntijahaastatteluiden tulokset olivat hyvin yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa. Opettajakyselyn tulosten perusteella aiheen tuntemus on hyvin vaihtelevaa ja opettajat tarvitsevat tietoa aiheesta sekä keinoja puuttua havaittuihin huolestuttaviin merkkeihin. Lisäksi he kaipaavat neuvoa ja tukea niiden tulkinnassa sekä asian hoidossa. Keskeistä ole, että monet vastaajat eivät tienneet, keneltä kysyä neuvoa. Tällä hetkellä moni jää huolineen yksin, vaikka ilmiöön puuttumiseen vaa-ditaan laajaa yhteistyötä. Yhteistyö koulujen sisällä opetushenkilökunnan ja opiskeluhuollon välillä oli kyselyn perusteella vaihtelevaa ja haasteellista. Myös koulujen ja viranomaisen välisessä tiedonkulussa oli paljon ongelmia. Ongelman taustalla ovat tiukka salassapitovelvollisuus sekä tiedon puute tahoista, joilta saada apua.
Tutkimus tuotti paljon tietoa ja sen aikana tuli ilmi lainsäädännöstä johtuvia rajoitteita. Koska kyselyn tulosten perusteella konkreettisille työkaluille ja tiedolle oli akuutti tarve, muodostui työn tuotokseksi ehdotus puheeksioton mallista, joka perustui tutkimuksen aikana kerättyyn tietoon. Työn konkreettinen tuotos on luonnos toisen asteen opettajille suunnatusta tietopaketista sekä puheeksioton mallista.
Jatkotutkimuksen aiheita syntyi useita. Näistä keskeisimmät ovat puheeksioton mallin toimivuuden testaaminen ja sen jatkokehitys, tiedonkulun kehittämien tilanteessa, jossa laki asettaa tiedonkululle merkittäviä rajoitteita sekä koulujen sisällä että koulujen ja viranomaisten välillä sekä kysymys siitä, mikä on paras muoto väkivaltaiseen ekstremismiin ja sen ehkäisyyn liittyvän koulutuksen tarjoamiselle kouluyhteisöille.
Turvallisuuden teemaan aihe kytkeytyy siten, että yhteiskunnallinen polarisaatio on yksi sen sisäistä turvallisuutta ja eheyttä uhkaava tekijä. Yhteiskunnan turvallisuuteen aihe kytkeytyy myös sosiaalisen rikoksentorjunnan näkökulmasta. Aiheesta on olemassa paljon aiempaa tutkimusta, mutta sekä konkreettisia puuttumisen keinoja että niistä tehtyä tutkimusta on vähemmän. Opinnäytetyö pyrkiikin paikkaamaan tätä aukkoa, olemaan askel konkreettisempaan suuntaan ja luomaan pohjaa jatkotutkimukselle sekä uusille ratkaisuille.
Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin perehtymällä aiempaan, terrorismiä ja väkivaltaista ekstremismiä koskevaan tutkimukseen, sekä haastattelemalla väkivaltaisen ekstremismin parissa työs-kenteleviä asiantuntijoita. Lisäksi toteutettiin verkkokysely Helsingin alueen toisen asteen opettajille koskien sitä, minkälaista tietoa ja apua he kaipaavat aiheen tiimoilta.
Asiantuntijahaastatteluiden tulokset olivat hyvin yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa. Opettajakyselyn tulosten perusteella aiheen tuntemus on hyvin vaihtelevaa ja opettajat tarvitsevat tietoa aiheesta sekä keinoja puuttua havaittuihin huolestuttaviin merkkeihin. Lisäksi he kaipaavat neuvoa ja tukea niiden tulkinnassa sekä asian hoidossa. Keskeistä ole, että monet vastaajat eivät tienneet, keneltä kysyä neuvoa. Tällä hetkellä moni jää huolineen yksin, vaikka ilmiöön puuttumiseen vaa-ditaan laajaa yhteistyötä. Yhteistyö koulujen sisällä opetushenkilökunnan ja opiskeluhuollon välillä oli kyselyn perusteella vaihtelevaa ja haasteellista. Myös koulujen ja viranomaisen välisessä tiedonkulussa oli paljon ongelmia. Ongelman taustalla ovat tiukka salassapitovelvollisuus sekä tiedon puute tahoista, joilta saada apua.
Tutkimus tuotti paljon tietoa ja sen aikana tuli ilmi lainsäädännöstä johtuvia rajoitteita. Koska kyselyn tulosten perusteella konkreettisille työkaluille ja tiedolle oli akuutti tarve, muodostui työn tuotokseksi ehdotus puheeksioton mallista, joka perustui tutkimuksen aikana kerättyyn tietoon. Työn konkreettinen tuotos on luonnos toisen asteen opettajille suunnatusta tietopaketista sekä puheeksioton mallista.
Jatkotutkimuksen aiheita syntyi useita. Näistä keskeisimmät ovat puheeksioton mallin toimivuuden testaaminen ja sen jatkokehitys, tiedonkulun kehittämien tilanteessa, jossa laki asettaa tiedonkululle merkittäviä rajoitteita sekä koulujen sisällä että koulujen ja viranomaisten välillä sekä kysymys siitä, mikä on paras muoto väkivaltaiseen ekstremismiin ja sen ehkäisyyn liittyvän koulutuksen tarjoamiselle kouluyhteisöille.