Muinaisjäännökset kaavoituksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia kaavoituksen merkitystä muinaisjäännösten suojelussa ja selvittää asemakaavoitusprosessin eteneminen muinaisjäännösalueella.; Teoriaosassa selvitetään esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, muinaisjäännöksiä koskevaa lainsäädäntöä sekä arkeologista toimintaa. Lisäksi selvitetään, kuinka merkit muinaismuistoista voidaan tunnistaa maastossa ja miten ne huomioidaan kaavoituksessa erilaisia kaavamerkintöjä käyttäen. Muinaismuistolain mukaan kaavoittajalla on vastuu siitä, että muinaisjäännökset otetaan huomioon asianmukaisesti kaavoituksessa. Muinaisjäännökset pyritään aina ensisijaisesti suojelemaan, koska on tärkeää, että kansallinen kulttuuriperintö säilyy myös tuleville sukupolville.;Opinnäytetyön suunnitelmaosassa laaditaan asemakaava Lahden Ahtialan Paakkolanmäellä sijaitsevalle Purolehdon alueelle. Muinaisjäännöksistä huolimatta aluetta ei ole tarkoitus kaavoittaa kokonaan suojelualueeksi, sillä Lahden kaupunki toivoo saavansa alueelle lisää pientalotontteja, jotka täydentäisivät olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja hyödyntäisivät valmiina olevaa kunnallistekniikkaa. Purolehto on jäänyt asuinalueen keskelle asemakaavoittamattomaksi alueeksi muinaisjäännöstensä vuoksi.;Muinaisjäännökset ovat muistoja menneistä sukupolvista. Ne kertovat esi-isiemme elämisestä, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sekä vainajien hautaamisesta. Muinaisjäännösten merkitseminen kaavaan on tärkeää, koska se edesauttaa niiden suojelua. Kaavan avulla tieto muinaisjäännöksistä välittyy maankäytön suunnittelijoille ja viranomaisille. Kaavoitus on tärkein keino muinaisjäännöksen ja sen ympäristön suojelun turvaamisessa.

The aim of this bachelor's thesis was to examine the meaning of planning to preserving archaeological remains. In addition the progress of a town planning process in an archaeological site was investigated.;The theoretical part was describes prehistoric and historic remains, the legislation concerning archaeological remains and archaeological action. This part also discusses how archaeological remains in the landscape can be recognized and how they can be observed in planning by using different plan notations. The archaeological remains are protected under the Antiquities Act, which decrees that the planner of public land-use projects or town plans must examine the effects of the plan on archaeological remains. All ancient monuments and sites in Finland are protected under the provisions of the Antiquities Act. The principal aim is always to protect archaeological remains to ensure the survival of the national cultural heritage for future generations.;The empirical part present a town plan of Purolehto, which is located in Ahtiala of Lahti. There are archaeological remains in the planning area, but the aim is not to plan a totally preserved area. The city of Lahti wishes to have more building sites in the area, which could utilize the existing infrastructure and complete the stucture of community. Purolehto has remained without a town plan because of its archaeological remains.;Archaeological remains are an important legacy from past generations. They tell of life, habitation and the movement of people, means of livelihood, religious practices, and the burial of the dead. Marking the archaeological sites in the plans, enables their preservation. The plan conveys the information to land use planners and the authorities. Planning is the most important way to preserve archaeological sites and their surroundings.