ISBAR-menetelmä raportoinnin työkaluna - Osaaminen sairaanhoitajien kokemana, käytön yleisyys ja käyttämiseen vaikuttaneet tekijät

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kartoittaa ISBAR:n käyttöä toimeksiantajan, Kainuun sosiaali- ja kuntayhtymän, työyksiköissä ja ISBAR:n käyttämiseen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli opinnäytetyön tulosten perusteella edelleen kehittää raportointikäytänteitä ja lisätä potilasturvallisuutta. Opinnäytetyössä haluttiin vastata kysymyksiin missä määrin ISBAR:ia käytetään raportoinnissa, millaiseksi sairaanhoitajatutkinnon suorittaneet työyksiköiden työntekijät kokevat osaamisensa ISBAR- menetelmän käyttämisessä sekä mitkä tekijät edistävät ja mitkä tekijät heikentävät ISBAR:n käyttämistä Kainuun SOTE:n toimintayksiköissä.

Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla kahdelta kirurgiselta vuodeosastolta, kahdelta sisätautien vuodeosastolta ja päivystyspoliklinikalta Kainuun keskussairaalasta. Vastaajina toimivat yksiköiden sairaanhoitajat. Perusjoukko oli kooltaan 117 ja vastausprosentti 31,6 % (n = 37). Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin sijaintiluvuilla ja osaa muuttujista verrattiin ristiintaulukoinnilla. Tilastollista merkitsevyyttä on analysoitu Mann-Whitneyn U –testillä ja Kruskal-Wallisin H –testillä. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Yli puolet vastaajista (54 %) käytti aineiston mukaan ISBAR- menetelmää raportoinnissa usein ja 11 % aina. Raportin vastaanottamisen tukena menetelmää käytti usein 49 % ja aina 8 %. 13 % ilmoitti, että käyttää menetelmää vastaanottamiseen harvoin tai ei koskaan. Sairaanhoitajista 86 % oli täysin samaa mieltä väittämästä ”tiedän mikä on ISBAR” ja 62 % ”tiedän ISBAR- menetelmän osa-alueet”. Alle puolet (40 %) oli täysin samaa mieltä väittämästä ”tiedän ISBAR- menetelmästä riittävästi voidakseni käyttää sitä päivittäisessä raportoinnissa”. Näistä vastaajista 20 % ilmoitti käyttävänsä sitä aina raportoidessaan. Työyksiköiden välillä sekä valmistumisvuodella ei ollut tilastollista merkitsevyyttä menetelmän käytön yleisyyden suhteen.

ISBAR- menetelmän käyttämistä ovat edistäneet menetelmän käyttöön saatu tuki sekä kokemus menetelmän hyödystä raportoinnissa. Menetelmän käyttämistä ovat heikentäneet raportin sisältöön liittyvät tekijät (raportin lyhyys ja liiallinen tarkkuus), raportointitilanteeseen liittyvät tekijät (mm. raportointi tilanteen kiireellisyys ja raportin vastaanottamisen vaikeudet menetelmän avulla, ellei raportoija käytä menetelmää) ja työntekijään sekä työyksikköön liittyvät tekijät (aiempi tapa raportoida on koettu paremmaksi, menetelmän osa-alueita ei muisteta ja menetelmän ei koeta sopivan työyksikön käyttöön).

The objective of this thesis was to explore the use of the ISBAR reporting tool in five hospital departments (two surgical wards, two internal medicine wards and ER) at Kainuu Central Hospital. The focus was on the extent of use, factors contributing to the use, and registered nurses’ self-perceived competency in using ISBAR. The aim of this thesis was to provide Kainuu Social and Health Care Joint Authority, the commissioner, with information about the use of ISBAR in their hospital departments. This information can be utilized in developing reporting practices and improving patient safety. The research questions were the following: how much ISBAR was used for reporting in departments, how registered nurses experienced their competency to use ISBAR and what factors promoted or hindered the use of ISBAR.

Data was collected via an electronic survey. The population (N = 117) included all the registered nurses working in the selected departments. The response rate was 31.6% (n = 37). Quantitative data was analysed using frequency, mean, median, mode and range. The standard deviation of the sample was analysed. Some variables were compared using cross-tabulation. Statistical sig-nificances were tested using the Mann-Whitney U test and Kruskal-Wallis H test. Qualitative data was analyzed using inductive content analysis.

54% of the registered nurses reported using ISBAR often for reporting, and 11% reported using it always. 49% used the method often for receiving reports, 8% always, and 13% rarely or never. 86% of the nurses knew precisely what ISBAR was, and 62% knew the different ISBAR sections. 40% knew the method well enough to use it for daily reporting, and 20% of those who knew it well always used it for reporting. No statistical significances were found when comparing different departments and the year of graduation to the extent of use.

Factors that promoted the use of ISBAR were support given by the organization and experienced benefits of using the method for reporting. Factors that hindered the use of ISBAR included the content of the report (shortness and too high precision in some reporting situations), reporting sit-uation itself (urgency of situations and difficulties receiving reports using ISBAR if reports were not given using ISBAR) and factors involving the nurse and department (the previous reporting style was considered better, ISBAR was not suitable for their department and all the sections of ISBAR were not remembered).