Videovälitteinen lääkärin vastaanotto työterveyshuollossa

Abstract

Terveydenhuollon digitalisaatio on yksi keino vaikuttaa Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi ja kustannustehokkaan ja vaikuttavan palvelurakenteen toteuttamiseksi. Teknologia mahdollistaa uusien toimintamallien kehittämisen. Tämän työn tutkimusongelmana oli selvittää, soveltuuko videovälitteinen vastaanottotoiminta lääkärin mielestä työterveyshuoltoon.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa empiirinen aineisto kerättiin tilastollisena tutkimuksena. Tutkimuksella selvitettiin, kuinka moni etävastaanotolle ohjatuista potilaista oli lääkärin mielestä soveltuvia etävastaanotolle, joka toteutettiin video eli kuva-ääni-yhteydellä sekä etäyhteydellä potilastietojärjestelmään. Seuraavaksi selvitettiin, millaisia diagnooseja nämä potilaat saivat ja lopuksi tutkittiin, millaisia teknisiä haasteita etävastaanotolla oli ilmennyt. Näiden tutkimustietojen perusteella pyrittiin tekemään tulkinta siitä, soveltuuko videovälitteinen etävastaanotto työterveyshuoltoon.

Tutkimustulokset osoittavat videovälitteisen etävastaanoton soveltuvan pilottiasiakkaan työterveyshuollon toimintamalliksi ja että jokaisesta pilotissa esiintyneistä tautiluokituksista löytyy diagnooseja, joita voidaan hoitaa etänä. Tuki- ja liikuntaelin sekä sidekudossairauksien tautiluokkaan luokitellut asiakastapahtumat olivat kaikki soveltuvia etävastaanotolle. Teknisistä haasteista eniten harmia aiheuttivat, kun yhteydet eri järjestelmiin, kuten potilastieto-, Kelan eReseptikeskus- tai Kanta:n, yhteys ei toiminut. Kuitenkin näistä vain kahdessa tapahtumassa vastaanotto kirjattiin epäonnistuneeksi. Pilotissa valtaosa teknisistä haasteista esiintyi heti pilotin alussa, jonka jälkeen yhteydet järjestelmiin saatiin vakiinnutettua.

During the current reform of the social and healthcare system in Finland it become apparent that digitalisation is an important way to improve public health and wellbeing. Digitalisation can render the public health care structure more efficient and cost effective as well as guarantee equality of care for all. New technology enables the development of new, remote treatment approaches. The aim of this study was to determine the suitability of video -reception in the occupational health services, from the doctor`s perspective.

This quantitative research study assessed empirical data that was collected as statistical surveys. The study determined the suitability of remote doctor consultation where consultations were carried out through a video or photo-audio-connection incorporating remote access to patient information. The study followed accuracy of diagnoses and recorded challenges that had occurred during the remote consultation. Based on these results the suitability of remote consultation in occupational health services was determined.

This pilot study found that remote consultation as an operation model was suitable for selected patients in occupational health services. Patients were found suitable for remote consultation and diagnosis in every disease or health problem category reviewed, most notably in musculoskeletal and/or connective tissue problems where all patient remote consultations were deemed successful. The main technical challenge identified during the study was connections to different public databases (e.g. Potilastieto, Kela eReseptikeskus, Kanta) however this was a minor issue with only two consultations not being completed due to this. Majority of the connection issus were fixed during in the beginning of this study.