Työajanseurantaan perustuva työajan kehittämisprojekti päiväkodissa
Tenhovuori, Heli (2017)
Tenhovuori, Heli
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702112295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702112295
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin ja kehitettiin Espoolaisen päiväkodin varhaiskasvattajien työajan käyttöä, organisointia ja hallintaa. Vuoden kestäneeseen kehittämisprojektiin osallistui 18 työntekijää. Tarkoituksena oli tutkia työajan käyttöä päiväkodissa kokonaisvaltaisesti, tuoda näkyväksi varhaiskasvattajien työtä sekä löytää keinoja eheyttää varhaiskasvattajien työajan käyttöä pedagogisesta näkökulmasta.
Työntekijät vastasivat työaikaa koskevaan kyselyyn opinnäytetyöprosessin alussa ja lopussa. Työajan käytön tutkiminen tapahtui viikon kestävän työajanseurannan avulla. Tiedonkeruuta jatkettiin osallistavin menetelmin. Aineiston analyysi tehtiin sisällön analyysinä ja yksinkertaisin kvantitatiivisin menetelmin. Tuloksista käytiin ryhmäkeskusteluja ja niiden pohjalta päiväkodin työtiimien oli tarkoitus valita ryhmälleen kehittämiskohde. Kehittämistyö ei pääasiallisesti lähtenyt käyntiin, joten sitä jatkettiin yhteisten keskustelujen ja reflektoinnin avulla. Projektin puolivälissä pidettiin välireflektio ryhmämuotoisina teemahaastatteluina.
Työajan käytön osalta selkeitä eroja lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien työnkuvissa ei ilmennyt ja osa työntekijöistä toivoi työnkuvien tarkempaa määrittelyä. Erot työajan käytössä olivat suuria yksilö- ja tiimikohtaisesti. Työntekijöiden on vaikea arvioida mihin työaika kuluu. Työajan ei koettu olevan riittävä. Työtehtäviä tehtiin yhtäaikaisesti, ylitöitä kertyi, kaikki eivät pystyneet aina pitämään lakisääteistä taukoa ja osa työntekijöistä teki töitä myös vapaa-ajalla. Lapsiryhmän ulkopuolisen työn järjestäminen koettiin haastavaksi. Aktiivinen vuorovaikutus lasten kanssa ja lasten yksilöllinen huomiointi jäävät vähäisiksi. Kokouksiin, laitoshuollollisiin tehtäviin ja lasten passiiviseen valvontaan työntekijät kokivat kuluttavansa liian paljon aikaa. Työajanseurannan ei koettu toimivan työnkehittämisen välineenä. Kehittämistyötä vaikeutti ajanpuute sekä motivaation, tiedonjaon ja reflektoinnin ongelmat. Päiväkodeissa tulisi panostaa enemmän reflektio-osaamisen vahvistamiseen sekä työntekijöiden itseohjautuvuuden tukemiseen työaikaan liittyvissä asioissa.
Työntekijät vastasivat työaikaa koskevaan kyselyyn opinnäytetyöprosessin alussa ja lopussa. Työajan käytön tutkiminen tapahtui viikon kestävän työajanseurannan avulla. Tiedonkeruuta jatkettiin osallistavin menetelmin. Aineiston analyysi tehtiin sisällön analyysinä ja yksinkertaisin kvantitatiivisin menetelmin. Tuloksista käytiin ryhmäkeskusteluja ja niiden pohjalta päiväkodin työtiimien oli tarkoitus valita ryhmälleen kehittämiskohde. Kehittämistyö ei pääasiallisesti lähtenyt käyntiin, joten sitä jatkettiin yhteisten keskustelujen ja reflektoinnin avulla. Projektin puolivälissä pidettiin välireflektio ryhmämuotoisina teemahaastatteluina.
Työajan käytön osalta selkeitä eroja lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien työnkuvissa ei ilmennyt ja osa työntekijöistä toivoi työnkuvien tarkempaa määrittelyä. Erot työajan käytössä olivat suuria yksilö- ja tiimikohtaisesti. Työntekijöiden on vaikea arvioida mihin työaika kuluu. Työajan ei koettu olevan riittävä. Työtehtäviä tehtiin yhtäaikaisesti, ylitöitä kertyi, kaikki eivät pystyneet aina pitämään lakisääteistä taukoa ja osa työntekijöistä teki töitä myös vapaa-ajalla. Lapsiryhmän ulkopuolisen työn järjestäminen koettiin haastavaksi. Aktiivinen vuorovaikutus lasten kanssa ja lasten yksilöllinen huomiointi jäävät vähäisiksi. Kokouksiin, laitoshuollollisiin tehtäviin ja lasten passiiviseen valvontaan työntekijät kokivat kuluttavansa liian paljon aikaa. Työajanseurannan ei koettu toimivan työnkehittämisen välineenä. Kehittämistyötä vaikeutti ajanpuute sekä motivaation, tiedonjaon ja reflektoinnin ongelmat. Päiväkodeissa tulisi panostaa enemmän reflektio-osaamisen vahvistamiseen sekä työntekijöiden itseohjautuvuuden tukemiseen työaikaan liittyvissä asioissa.