Vertaismentorointi lähiesimiehen voimavarana

Abstract

Kehittämistyön ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää minkälainen mentorointiohjelma olisi hyödyllinen lähiesimiehille. Työn toisena tavoitteena oli suunnitella Päijät-Hämeen ulosottoviraston toimiston lähiesimiehille pilottiohjelma. Pilottiohjelman toteuttaa vertaismentorointiryhmä, ja ohjelman tavoitteena on parantaa lähiesimiehen kokemaa työhyvinvointia, tehostaen samalla työssä oppimista vuorovaikutuksessa muiden lähiesimiesten kanssa.

Tietoperustassa käydään läpi mentoroinnin kirjallisuutta, sen erilaisia käyttötapoja ja mentorointiohjelman luomisen teoriaa. Sen lisäksi mentoroinnin kautta tutustutaan myös esimiehen kokemaan työhyvinvointiin ja työssä oppimiseen. Mentorointi on monikäyttöinen kehittämisen työkalu.

Empiriaosuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Näiden haastattelujen tuloksista koottiin lähiesimiesten ajatuksia vertaismentoroinnista ja vertaistuesta sekä selvitettiin heidän toiveitaan pilottia varten. Lähiesimiesten lisäksi tutkimuksessa haastateltiin myös kokeneita esimiehiä/mentoreita, joiden vastauksista poimittiin pilottiohjelman käytännön suunnittelun avuksi vinkkejä.

Kehittämistyön tuloksena syntyi puolen vuoden mittainen vertaisryhmämentoroinnin pilottiohjelma Päijät-Hämeen ulosottoviraston toimiston lähiesimiehille. Pilottiohjelman sisältörunko on luotu teemahaastatteluissa toistuvien teemojen mukaan ja kirjallisuuskatsauksen perusteella. Pilotti käynnistettiin syyskuussa 2016.

The purpose of this thesis was to discover what kind of a mentoring program would be the most useful for immediate supervisors. The second goal for the study was to plan a pilot program for the immediate supervisors in the enforcement office of Päijät-Häme. This pilot program was designed for a group of peer mentors, and the aim of the program is to increase well-being at work among immediate supervisors in the organization and at the same time boost work-based learning in cooperation with other immediate supervisors.

The theoretical framework discusses mentoring literature, how to use mentoring, and also how to create a mentoring program. In addition, the theoretical part focuses on supervisors’ well-being at work and work-based learning from the perspective of mentoring. Mentoring is a versatile development tool.

The empirical part was conducted as a qualitative study. The research data was collected through theme interviews. The interviews provided material on the immediate supervisors’ thoughts and expectations on mentoring for the upcoming pilot. In addition to the immediate supervisors, managers/mentors were interviewed. The aim was to get ideas from the managers on how to plan the pilot program in practice.

The result of the study was a six-month pilot program for the immediate supervisors of the enforcement office of Päijät-Häme. The structure of the pilot program was created based on themes from the interviews and literature discussing mentoring. The pilot started in September 2016.