Yhtenäisten opiskelukäytänteiden toteutuminen Laurea-ammattikorkeakoulun Hyvinkään ja Tikkurilan liiketalouden P2P-koulutuksissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan, millaisia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia on Laurea-ammattikorkeakoulun kahdella eri kampuksella järjestettävässä liiketalouden P2P-koulutuksessa. Työelämän muutoksessa ja kehityksessä siirrytään entistä itseohjautuvampaan suuntaan, jolloin myös koulutuksen on vastattava uusiin haasteisiin. Projektioppiminen on tästä syystä noussut haastamaan perinteistä luentoperustaista oppimista. Aikataulutettujen opettajavetoisten luentojen sijasta opiskelijat toimivat itseohjautuvasti pienissä ryhmissä oikean ongelman parissa. Laureassa projektioppimisesta käytetään lyhennettä P2P, peer to peer, eli vertaiselta vertaiselle.

Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa Laurea-ammattikorkeakoululle uutta tietoa ja uusia kehittämisideoita. Molemmilla kampuksilla opiskelleiden näkökulma koulutuksen kehittämiseen on kyseisessä ammattikorkeakoulussa uusi, vaikka näillä opiskelijoilla on hyödyllistä tietoa koulutuksien vertailun perustaksi. Hyviä ja kehittämistä kaipaavia puolia kartoittamalla on mahdollisuus löytää keinoja entistä toimivampaan ja tasalaatuisempaan P2P-koulutukseen.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu Laurea-ammattikorkeakoulussa käytössä olevasta Learning by Developing-oppimismallista sekä projektioppimisesta. Tässä opinnäytetyössä käsitellään myös P2P-koulutuksen syntyä, kehitystä ja nykypäivää. Tutkimuksellinen osa toteutetaan tutkimushaastatteluna, jossa haastatellaan pääasiallista kampustaan opintojen aikana vaihtaneita opiskelijoita, joilla on kokemusta sekä Hyvinkään että Tikkurilan kampuksilla opiskelusta. Lisäksi haastatellaan näiden kampusten kehittämispäälliköitä, ja sitä kautta selvitetään kohtaavatko kehittäjien visiot ja käytäntö P2P-opiskelijoiden arjessa.

Tutkimuksen perusteella tarvetta varsinaiselle P2P-koulutusten yhtenäistämiselle ei ole. Kuitenkin kampuksille suositellaan yhtenäisen prosessikuvauksen luomista selkeyttämään projektiopintojen sisältöä sekä varmistamaan opintojen tasainen laatu. Opiskelijoiden ja kehittämispäälliköiden näkemykset kohtasivat kehittämiskohteiden osalta hyvin.

The goal of this thesis was to establish the similarities and differences between the P2P-based business studies provided in two campuses (Tikkurila and Hyvinkää) of Laurea University of Applied Sciences. Working life is changing towards lower hierarchy, a higher degree of digitalization, and a higher degree of independency and self-regulation, which means that education must respond to these new challenges. Project-based learning has therefore risen to the challenge traditional lecture-based learning. Instead of teacher-centered scheduled lectures, students work in small self-organized groups with real challenges from local businesses. Since the learning theory behind this project-based learning is peer-to-peer learning, this education is abbreviated as P2P at Laurea University of Applied Sciences.

The aim of this thesis was to produce new insight and ideas for the development of P2P education at Laurea University of Applied Sciences. Even though both campuses have applied the P2P method to their business education, research on the experiences of students and the development managers is a new approach. The students, especially, provided useful information for the comparison of the P2P education on both campuses. By mapping the successful ideas and the aspects requiring further development, the aim was to find ways to improve quality and consistency between the two campuses.

The research methods used were based on qualitative methods, such as interviews and analysis of the curriculum materials. The theoretical framework of students' learning consists of the Learning by Developing method as well as the peer-to-peer and project learning methods. The qualitative research was carried out by interviewing students and development managers at both campuses. The interviewed students had transferred their main location from one of the other campuses, and, therefore, had experiences of both campuses. The successful practices and the development needs were identified by comparing the development managers’ visions and the practical experiences of the P2P students.

The opinions of the students and the development managers on the potential improvements were very coherent. According to the study, there is no urgent need for the harmonization of the P2P education programs between the campuses. However, it is recommended that the process descriptions are unified in order to clarify and make the content more precise there-by, ensuring the harmonized quality of the studies on both campuses.