Mitähän vauvani tahtoo sanoa? - Vanhemman ja vauvan välisen varhaisen vuorovaikutuksen vahvistamisen ohjaustuokiot MLL:n perhekeskus Keltasirkussa
Pöysä, Kati (2017)
Pöysä, Kati
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704255354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704255354
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Mannerheimin lastensuojeluliiton Järvenpään yhdistyksen perhekeskus Keltasirkkuun vanhempi-vauvaryhmä, joka tukee vanhemman ja vauvan välistä varhaista vuorovaikutusta. Tavoitteina oli vanhempien ja vauvojen välisen vuorovaikutuksen vahvistaminen, vanhempien luottamuksen lisääminen omaan vanhemmuuteensa sekä tietoisuuden lisääminen varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä vauvan myöhemmälle kehitykselle. Opinnäytetyön tekijän tavoitteena oli kehittää omia ryhmänohjaustaitoja valmentavan ja reflektiivisen ohjauksen keinoja käyttäen.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vanhemman ja vauvan välistä varhaista vuorovaikutusta, kiintymyssuhdetta, mentalisaatiota sekä riittävän hyvää vanhemmuutta. Teoriatiedon pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin kolme ohjaustuokiota suljetulle ryhmälle. Jokaisessa ohjaustuokiossa oli oma teemansa, jota käsiteltiin samana pysyvän rakenteen mukaisesti. Ohjaustuokiot rakentuivat tietoiskusta, aktivoivasta keskustelusta, kokemuksellisen oppimisen hetkestä sekä kotitehtävästä. Ohjausmenetelmiä olivat valmentava ja reflektiivinen ohjaus.
Ohjaustuokioiden arvioinnissa käytettiin itsearviointia, havainnointia sekä ryhmäläisiltä ja Mannerheimin lastensuojeluliiton työntekijältä saatua kirjallista ja suullista palautetta. Vanhemmat kokivat saaneensa ryhmästä välineitä vuorovaikutuksensa vahvistamiseen vauvansa kanssa. Menetelmistä erityisesti aktivoivan keskustelun koettiin tukeneen vuorovaikutusta. Vanhemmat osallistuivat tuokioiden edetessä yhteisiin keskusteluihin yhä aktiivisemmin. Opinnäytetyön tekijä kehittyi vanhempien voimavaraistamisessa sekä turvallisen ja sallivan ilmapiirin luomisessa ohjauksen keinoin. Tuokioiden teemat olivat laajoja, minkä vuoksi jatkossa vastaava ryhmä voisi koostua useammasta tuokiosta.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vanhemman ja vauvan välistä varhaista vuorovaikutusta, kiintymyssuhdetta, mentalisaatiota sekä riittävän hyvää vanhemmuutta. Teoriatiedon pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin kolme ohjaustuokiota suljetulle ryhmälle. Jokaisessa ohjaustuokiossa oli oma teemansa, jota käsiteltiin samana pysyvän rakenteen mukaisesti. Ohjaustuokiot rakentuivat tietoiskusta, aktivoivasta keskustelusta, kokemuksellisen oppimisen hetkestä sekä kotitehtävästä. Ohjausmenetelmiä olivat valmentava ja reflektiivinen ohjaus.
Ohjaustuokioiden arvioinnissa käytettiin itsearviointia, havainnointia sekä ryhmäläisiltä ja Mannerheimin lastensuojeluliiton työntekijältä saatua kirjallista ja suullista palautetta. Vanhemmat kokivat saaneensa ryhmästä välineitä vuorovaikutuksensa vahvistamiseen vauvansa kanssa. Menetelmistä erityisesti aktivoivan keskustelun koettiin tukeneen vuorovaikutusta. Vanhemmat osallistuivat tuokioiden edetessä yhteisiin keskusteluihin yhä aktiivisemmin. Opinnäytetyön tekijä kehittyi vanhempien voimavaraistamisessa sekä turvallisen ja sallivan ilmapiirin luomisessa ohjauksen keinoin. Tuokioiden teemat olivat laajoja, minkä vuoksi jatkossa vastaava ryhmä voisi koostua useammasta tuokiosta.