Ryhmämuotoinen sosiaalinen kuntoutus nuorten kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nuorten kokemuksia sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoiminnasta. Tutkimus on toteutettu Riihimäellä toimivassa nuorten sosiaalisen kuntoutuksen Nuka-ryhmässä. Tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten nuoret ovat kokeneet hyötyneensä ryhmään osallistumisesta. Tavoitteena oli myös selvittää sosiaalisen kuntoutuksen ryhmän mahdollisia vaikutuksia ryhmään osallistuneiden nuorten hyvinvointiin ja arjenhallintaan sekä muihin sosiaalisen kuntoutuksen asettamiin tavoitteisiin. Tutkimuksen avulla saatiin lisää tietoa sosiaalisesta kuntoutuksesta ilmiönä. Sosiaalinen kuntoutus on tullut lakisääteiseksi keväällä 2015, eikä aiheesta ole juuri tehty aiempaa tutkimusta. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää ryhmätoiminnan kehittämisessä.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan sosiaalisen kuntoutuksen käsitettä sekä käsitellään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen tarpeellisuutta neljän eri ulottuvuuden kautta. Näitä ulottuvuuksia ovat syrjäytyminen, työttömyys, osallisuus sekä sosiaalinen toimintakyky. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena käyttäen teemahaastattelun sekä havainnoinnin menetelmiä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten anonyymius on säilytetty ja haastateltujen nuorten nimet ovat muutettu. Haastatteluihin osallistui kahdeksan nuorta.

Tutkimuksessa selvisi, että nuoret pitivät sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoimintaa hyödyllisenä. Tärkeimpinä asioina nuoret pitivät sitä, että heillä oli edes kerran viikossa jotain aktiviteettia ja heillä oli mahdollisuus harjoitella turvallisessa ympäristössä vuorovaikutustilanteita. Tärkeänä pidettiin myös vertaistuen kokemusta ja uusia sosiaalisia kontakteja. Nuoret kokivat saaneensa lisää rohkeutta vuorovaikutustilanteisiin, ja he saivat onnistumisen kokemuksia kohtaamisista muiden nuorten kanssa jännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta huolimatta. Tutkimuksesta nousi myös kehittämisehdotuksia nuorten sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoiminnan järjestämiseen. Ryhmätoimintaan kaivattiin muun muassa lisää itsenäistymiseen ja asumiseen sekä koulutukseen ja työelämään liittyviä teemoja.

The objective of this thesis was to examine the experiences of young adults in social rehabilitation in a group setting. This study was conducted at Riihimäki in a social rehabilitation group aimed at young adults called "Nuka". The purpose was to gather knowledge about how these young adults partake in the group had benefited from it. Another objective was to find out how a group setting in social rehabilitation possibly had an impact on the well-being of the participants, or their handling of daily life and the other objects of the social rehabilitation as a program. This study enabled the gathering of more information about social rehabilitation as a phenomenon. Social rehabilitation became mandatory in spring 2015 and no previous studies have been carried out.

The findings of this study can be applied when developing these group type programs further. In the theoretical frame of reference the term social rehabilitation and the need for social rehabilitation are observed through four different dimensions. These dimensions are; social exclusion, unemployment, partaking and social capability. This thesis was conducted as a qualitative study using interviews and observation. Interviews were carried out as individual interviews. The names of those taking part in the study have been changed to preserve their anonymity. This study had eight participants.

The findings of this study were that young adults considered the group setting in social rehabilitation to be beneficial. One of the most important things to them was that at least once a week they had some activities and they had a safe environment to practice social interactions. Other important factors were the experience of peer support and new social contacts. The young adults felt that they had gained more courage to interact in social situations and had successful experiences in interacting with other young adults, despite being nervous or having social anxiety. Suggestions on how to improve the group setting also came up while conducting the study. The group could use more themes like; how to become independent, housing, education and working life.