Mobiilisovellusten hyödyntäminen tyypin 2 diabeteksen omahallinnassa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla mobiilisovellusten hyödyntämistä tyypin 2 diabeteksen omahallinnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli koota tietoa tarjolla olevien mobiilisovellusten ominaisuuksista ja vaikuttavuudesta. Tietoa voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa, joissa pyritään hyödyntämään sähköisiä terveyspalveluita ja ratkaisuja kehitettäessä tehokkaampia tapoja tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

Aineisto tähän kirjallisuuskatsaukseen kerättiin hakemalla tutkimuksia kotimaisista ja ulkomaisista tietokannoista. Aineistoksi valikoitui lopulta yhdeksän tutkimusta, joissa tarkasteltiin tyypin 2 diabeteksen omahallinnassa hyödynnettäviä mobiilisovelluksia. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa analysoidun aineiston perusteella keskeisimpiä ominaisuuksia mobiilisovelluksissa olivat verensokeritason ja muiden diabeteksen omahallintaan ja terveellisiin elintapoihin liittyvien mittaustulosten kirjaaminen ja seuranta, sekä sovelluksesta saatava palaute. Lisäksi suurin osa sovelluksista sisälsi ominaisuuden joka mahdollisti säännöllisen yhteydenpidon terveydenhoitohenkilökuntaan. Kohtalaisen yleisiä olivat myös sovellukseen kytkettävät, langattomasti toimivat mittauslaitteet. Kahdessa sovelluksessa oli myös toiminto omahallintaa koskevien tavoitteiden asettamiselle.

Katsauksen perusteella ilmeni, että mobiilisovelluksen käytöllä on merkittävä vaikutus sokerihemoglobiinin alenemiseen tyypin 2 diabeteksen omahallinnassa. Lisäksi mobiilisovelluksen käytöllä havaittiin yhteys vyötärönympäryksen pienenemiseen sekä painon ja verenpaineen laskuun. Sen sijaan mobiilisovelluksen käytöllä ei havaittu olevan vaikutusta käyttäjien ravitsemuksen määrään tai laatuun, eikä myöskään lääkityksen noudattamiseen tai määrään. Mobiilisovelluksen käytön vaikutus fyysiseen aktiivisuuteen jäi tässä katsauksessa vähäiseksi.

Tämän opinnäytetyön perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että mobiilisovelluksia voidaan tehokkaasti hyödyntää tyypin 2 diabeteksen omahallinnassa ja hoidossa. Katsauksessa esiin nousseita tuloksia sovellusten keskeisimmistä ominaisuuksista voidaan hyödyntää terveydenhuollossa, kun tulevaisuudessa valitaan tai kehitetään sopivia mobiilisovelluksia tyypin 2 diabeteksen hoidon ja omahallinnan tueksi.

The purpose of the thesis was to describe the utilization of mobile applications in type 2 diabetes self-management based on systematic literature review. The objective was to gather information about features and effectiveness of available mobile applications. The gathered information can be used in organizations of social and healthcare, which strive to utilize e-Health services and solutions to develop more efficient customs in treatment of type 2 diabetes.

The material for this research was gathered by searching from national and international databases. Finally, nine studies were selected in which mobile applications intended for type 2 diabetes self-management were examined. The selected studies were analysed by way of content analysis.

Based on the analysis of the selected studies in this literature review, it came out that the fundamental features in the mobile applications were logging and tracking information of blood glucose and other measurements related to diabetes self-management and healthy quality of life. Another fundamental feature was the feedback received from the application. Also, most of the mobile applications included a feature that enabled regular contact with healthcare personnel. Wireless measuring devices attached to the mobile applications were also rather common features. In addition, in two of the applications there was also a feature to set goals regarding self-management.

Based on this review, it came out that using a mobile application had a significant impact on decreasing glycated hemoglobin in self-management of type 2 diabetes. It was also observed that using a mobile application had a correlation with reducing waist circumference and lowering weight and blood pressure. However, using a mobile application did not have impact on the quantity or quality of nutrition or adherence and quantity of medication. It was also observed in this review that using a mobile application had only a slight impact on physical activity.

Based on this thesis a conclusion can be made that mobile applications can be effectively utilized in type 2 diabetes self-management and treatment. The outcomes regarding fundamental features of the applications that came up in this review can be utilized in healthcare in the future, when adequate mobile applications for type 2 diabetes treatment and self-management are being chosen or developed.