Selvitys väkivaltaa todistaneille lapsille suunnatuista palveluista
Viyan, Gelawej (2017)
Viyan, Gelawej
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036281
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä on selvitetty kyselytutkimuksen avulla millaista tukea ja minkälaisia palveluita väkivaltaa todistaneille lapsille on tarjolla, ja miten lapsen palveluntarve tunnistetaan olemassa olevissa palveluissa. Opinnäytetyössä ei keskitytä väkivallasta kärsineiden, vaan sitä todistaneiden lapsien tukemiseen. Toinen ryhmä on ensimmäistä laajempi, ja tarvitsee oman lähestymistapansa. Opinnäytetyön näkökulma on rajattu kolmannen sektorin järjestöihin, joiden on oletettu kohtaavan työssään väkivaltaa todistaneita lapsia.
Opinnäytetyössä on käsitelty väkivallan ja parisuhdeväkivallan määrittelyä alan kirjallisuudessa, väkivallan todistamisen seurauksia kuten post-traumaattista stressioireyhtymää, parisuhdeväkivaltaan puuttumista sekä kriisityötä, josta tarkemmin on esitelty Trappan-keskustelumallia.
Kyselytutkimuksen perusteella vastaajat jakaantuivat kahteen ryhmään. Toinen ryhmä edusti kokonaisvaltaisia palveluita, joiden toimeenkuva on laaja. Näillä järjestöillä ja osastoilla on olemassa teoria ja käytännön rutiinit väkivaltaa todistaneiden lasten kohtaamiseen, ja metodit vastasivat tutkimuskirjallisuuden suosituksia. Toinen ryhmä edusti kapeampia palveluita. Näiden järjestöjen toimeenkuva oli kapeampi, ja joko käytössä ei ollut teoriaa ja menetelmiä väkivaltaa todistaneiden lasten kohtaamiseen, tai sitten palveluiden luonteesta johtuen kei-novalikoima oli rajoitetumpi. Joistain tämän ryhmän vastaajista tuntui, että heiltä puuttui asiantuntemusta väkivaltaa kohdanneiden lasten kohtaamiseen. Laajempien palveluiden edustajat tunsivat usein ongelmaksi ennemminkin resurssien kuin tiedon ja koulutuksen puutteen.
Väkivaltaa kokeneiden perheiden parissa työskentelevillä on tarvetta erityisosaamiselle, joka liittyy väkivaltaa todistaneiden lasten tunnistamiseen, heidän kanssa puhumiseen ja heidän tukemisekseen. Tätä osaamista olisi hyvä sisällyttää myös ammatilliseen koulutukseen ja täydennyskoulutukseen.
Opinnäytetyössä on käsitelty väkivallan ja parisuhdeväkivallan määrittelyä alan kirjallisuudessa, väkivallan todistamisen seurauksia kuten post-traumaattista stressioireyhtymää, parisuhdeväkivaltaan puuttumista sekä kriisityötä, josta tarkemmin on esitelty Trappan-keskustelumallia.
Kyselytutkimuksen perusteella vastaajat jakaantuivat kahteen ryhmään. Toinen ryhmä edusti kokonaisvaltaisia palveluita, joiden toimeenkuva on laaja. Näillä järjestöillä ja osastoilla on olemassa teoria ja käytännön rutiinit väkivaltaa todistaneiden lasten kohtaamiseen, ja metodit vastasivat tutkimuskirjallisuuden suosituksia. Toinen ryhmä edusti kapeampia palveluita. Näiden järjestöjen toimeenkuva oli kapeampi, ja joko käytössä ei ollut teoriaa ja menetelmiä väkivaltaa todistaneiden lasten kohtaamiseen, tai sitten palveluiden luonteesta johtuen kei-novalikoima oli rajoitetumpi. Joistain tämän ryhmän vastaajista tuntui, että heiltä puuttui asiantuntemusta väkivaltaa kohdanneiden lasten kohtaamiseen. Laajempien palveluiden edustajat tunsivat usein ongelmaksi ennemminkin resurssien kuin tiedon ja koulutuksen puutteen.
Väkivaltaa kokeneiden perheiden parissa työskentelevillä on tarvetta erityisosaamiselle, joka liittyy väkivaltaa todistaneiden lasten tunnistamiseen, heidän kanssa puhumiseen ja heidän tukemisekseen. Tätä osaamista olisi hyvä sisällyttää myös ammatilliseen koulutukseen ja täydennyskoulutukseen.