Opiskelijoiden palvelusturvallisuus Maanpuolustuskorkeakoulussa
Suominen, Elina (2017)
Suominen, Elina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705127849
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705127849
Tiivistelmä
Tämän työn tavoite oli tutkia miten kandidaatti- ja maisteriopiskelijat kokevat opintojensa aikaisen palvelusturvallisuuden ja siihen liittyvän johtamisen ja raportoinnin Maanpuolustuskorkeakoulussa. Tarkoituksena oli selvittää tukeeko nykytilanne opiskelijoiden palvelusturvallisuuden kehittymistä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää mitä asioita korkeakoulun tulisi mitata, jotta opiskelijoiden palvelusturvallisuutta voidaan kehittää ja kokemuksiin pohjautuvaa turvallisuudentunnetasoa voidaan nostaa.
Materiaalina työssä käytettiin sekä Maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamaa, ennen tutkimusta kerättyä aineistoa sekä tutkimuksen aikana (2016-2017) tuotettua kyselymateriaalia. Saatua materiaalia käsiteltiin B.F. Skinnerin palkitsemiseen ja rankaisemiseen pohjautuvan ehdollistumisteorian kautta. Tavoitteena oli selvittää käyttääkö Maanpuolustuskorkeakoulun palkitsemista ja rankaisemista niin, että se tukee palvelusturvallisuustavoitteita.
Materiaalin analysointi jaettiin kahteen osaan. Yksilön käyttäytymistä tutkivan, hermeneuttisen analyysin avulla pyrittiin kartoittamaan sitä miten opiskelijat toimivat kun kyseessä on palvelusturvallisuuteen liittyvä turvallisuusraportointi. Tutkimustulosten fenomenografisella analyysillä pyrittiin puolestaan perehtymään siihen minkälaisen ilmiön korkeakoulun turvallisuusjohtaminen ja opiskelijoiden toiminta luovat ja miten ilmiön tukee kyseessä olevia turvallisuustavoitteita.
Saatujen tulosten mukaan opiskelijat eivät raportoi kaikkia tapaturma ja läheltä piti –tilanteita ohjeiden mukaisesti. Lisäksi heillä ei ole kaikkea tarvittavaa tietoa siitä mitä raportoinnista seuraa. Opiskelijat kuitenkin olivat sitä mieltä, että organisaatiossa vallitsee positiivinen ja avoin ilmapiiri palvelusturvallisuuteen liittyen ja muut opiskelijat suhtautuvat raportointiin lähtökohtaisesti kannustavasti.
Jatkossa korkeakoulun tulisi pystyä mittaamaan sitä miten opiskelijat ymmärtävät palvelusturvallisuuden, siihen liittyvän kehitystyön ja miten he kokevat raportoinnin vaikuttavan opintoihinsa, uraansa ja omaan turvallisuuteensa. Samalla tulisi selvittää miten korkeakoulu on onnistunut opiskelijoille suunnatussa ohjeistuksessa. Erillisenä asiana tulisi kehittää raportointimenetelmää ja selkeyttää siihen kuuluva, virallinen prosessi.
Materiaalina työssä käytettiin sekä Maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamaa, ennen tutkimusta kerättyä aineistoa sekä tutkimuksen aikana (2016-2017) tuotettua kyselymateriaalia. Saatua materiaalia käsiteltiin B.F. Skinnerin palkitsemiseen ja rankaisemiseen pohjautuvan ehdollistumisteorian kautta. Tavoitteena oli selvittää käyttääkö Maanpuolustuskorkeakoulun palkitsemista ja rankaisemista niin, että se tukee palvelusturvallisuustavoitteita.
Materiaalin analysointi jaettiin kahteen osaan. Yksilön käyttäytymistä tutkivan, hermeneuttisen analyysin avulla pyrittiin kartoittamaan sitä miten opiskelijat toimivat kun kyseessä on palvelusturvallisuuteen liittyvä turvallisuusraportointi. Tutkimustulosten fenomenografisella analyysillä pyrittiin puolestaan perehtymään siihen minkälaisen ilmiön korkeakoulun turvallisuusjohtaminen ja opiskelijoiden toiminta luovat ja miten ilmiön tukee kyseessä olevia turvallisuustavoitteita.
Saatujen tulosten mukaan opiskelijat eivät raportoi kaikkia tapaturma ja läheltä piti –tilanteita ohjeiden mukaisesti. Lisäksi heillä ei ole kaikkea tarvittavaa tietoa siitä mitä raportoinnista seuraa. Opiskelijat kuitenkin olivat sitä mieltä, että organisaatiossa vallitsee positiivinen ja avoin ilmapiiri palvelusturvallisuuteen liittyen ja muut opiskelijat suhtautuvat raportointiin lähtökohtaisesti kannustavasti.
Jatkossa korkeakoulun tulisi pystyä mittaamaan sitä miten opiskelijat ymmärtävät palvelusturvallisuuden, siihen liittyvän kehitystyön ja miten he kokevat raportoinnin vaikuttavan opintoihinsa, uraansa ja omaan turvallisuuteensa. Samalla tulisi selvittää miten korkeakoulu on onnistunut opiskelijoille suunnatussa ohjeistuksessa. Erillisenä asiana tulisi kehittää raportointimenetelmää ja selkeyttää siihen kuuluva, virallinen prosessi.