Verkkoterapia paniikkihäiriön hoidossa : Kirjallisuuskatsaus
Ranta, Jaana (2017)
Ranta, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705209154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705209154
Tiivistelmä
Paniikkihäiriö on melko yleinen ahdistushäiriö, joka voi aiheuttaa vakavaa toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää terapeutin ohjaaman, internet-pohjaisen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvan verkkoterapian merkitystä paniikkihäiriön hoidossa aikuisilla. Tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa hoitoalan opiskelijoille. Opinnäytetyötä voivat hyödyntää myös jo hoitoalalla työskentelevät.
Teoriapohja rakentui opinnäytetyössä paniikkihäiriön, paniikkihäiriön hoidon, internet-pohjaisen terapian ja kognitiivisen psykoterapian määrittelystä. Lähtökohta internet-pohjaisen terapian käsittelylle oli Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kehittämä paniikkihäiriön nettiterapia. Tutkimuskysymykset olivat: millaisia vaikutuksia paniikkihäiriön verkkoterapialla on? Mitä paniikkihäiriön verkkoterapian vaikuttavuudesta tiedetään?
Opinnäytetyössä sovellettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tutkimusaineisto haettiin systemaattisesti ja opinnäytetyöhön valikoitui seitsemän alkuperäistutkimusta. Tutkimukset olivat australialaisia ja eurooppalaisia. Suomenkielistä alkuperäistutkimusta aiheesta ei toistaiseksi ole saatavilla. Tutkimukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, jonka avulla saatiin vastaukset tutkimuskysymykseen. Vastausten perusteella muodostettiin tulokset.
Keskeisimmät tulokset osoittivat, että internet-pohjaisen, kognitiivis-behavioraalisen verkkoterapian avulla voidaan vähentää tehokkaasti paniikkihäiriön oireita, ehkäistä oireiden uusiutumista, edistää tai ylläpitää toimintakykyä ja parantaa elämänlaatua. Se on kustannustehokas ja vaivattomasti saatavissa. Kaikki tutkittavat eivät kuitenkaan saaneet verkkoterapiasta helpotusta paniikkioireisiin. Lievistä oireista kärsivät eivät näyttäneet hyötyvän lainkaan tai hyöty oli hyvin vähäinen. Myös heillä havaittiin kuitenkin elämänlaadun ja toimintakyvyn paranemista. Opinnäytetyön tulokset noudattivat aiempaa, kansainvälistä tutkimustietoa.
Ohjattu verkkoterapia näyttää olevan tehokas menetelmä paniikkihäiriön hoidossa. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla suomalainen alkuperäistutkimus paniikkihäiriön verkkoterapiasta keskittyen erityisesti hoidon onnistumiselle optimaalisen ohjauksen määrän ja laadun selvittämiseen. Verkkoterapian vaikuttavuutta vakavuudeltaan eriasteisten paniikkioireiden hoidossa olisi myös tärkeää tutkia lisää.
Teoriapohja rakentui opinnäytetyössä paniikkihäiriön, paniikkihäiriön hoidon, internet-pohjaisen terapian ja kognitiivisen psykoterapian määrittelystä. Lähtökohta internet-pohjaisen terapian käsittelylle oli Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kehittämä paniikkihäiriön nettiterapia. Tutkimuskysymykset olivat: millaisia vaikutuksia paniikkihäiriön verkkoterapialla on? Mitä paniikkihäiriön verkkoterapian vaikuttavuudesta tiedetään?
Opinnäytetyössä sovellettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tutkimusaineisto haettiin systemaattisesti ja opinnäytetyöhön valikoitui seitsemän alkuperäistutkimusta. Tutkimukset olivat australialaisia ja eurooppalaisia. Suomenkielistä alkuperäistutkimusta aiheesta ei toistaiseksi ole saatavilla. Tutkimukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, jonka avulla saatiin vastaukset tutkimuskysymykseen. Vastausten perusteella muodostettiin tulokset.
Keskeisimmät tulokset osoittivat, että internet-pohjaisen, kognitiivis-behavioraalisen verkkoterapian avulla voidaan vähentää tehokkaasti paniikkihäiriön oireita, ehkäistä oireiden uusiutumista, edistää tai ylläpitää toimintakykyä ja parantaa elämänlaatua. Se on kustannustehokas ja vaivattomasti saatavissa. Kaikki tutkittavat eivät kuitenkaan saaneet verkkoterapiasta helpotusta paniikkioireisiin. Lievistä oireista kärsivät eivät näyttäneet hyötyvän lainkaan tai hyöty oli hyvin vähäinen. Myös heillä havaittiin kuitenkin elämänlaadun ja toimintakyvyn paranemista. Opinnäytetyön tulokset noudattivat aiempaa, kansainvälistä tutkimustietoa.
Ohjattu verkkoterapia näyttää olevan tehokas menetelmä paniikkihäiriön hoidossa. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla suomalainen alkuperäistutkimus paniikkihäiriön verkkoterapiasta keskittyen erityisesti hoidon onnistumiselle optimaalisen ohjauksen määrän ja laadun selvittämiseen. Verkkoterapian vaikuttavuutta vakavuudeltaan eriasteisten paniikkioireiden hoidossa olisi myös tärkeää tutkia lisää.