Salassa pidettävän tiedon luovuttamisen edellytyksistä viranomaisyhteistyössä – sosiaalihuolto, terveydenhuolto ja poliisi
Kansanen, Leena (2017)
Kansanen, Leena
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229398
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä systematisoidaan ja järjestetään oikeusdogmaattisesti viranomaisen hallussa olevan salassa pidettäväksi säädetyn tiedon luovuttamisen ja saannin perusteita koskevaa lainsäädäntöä sellaiseksi kokonaisuudeksi, jotta lainsäädännön merkityssisällön tulkitseminen ja käytännön soveltaminen olisi mahdollista. Lisäksi opinnäytetyö antaa kokonaiskuvan viranomaistoiminnan julkisuudesta, yksityiselämän suojasta, henkilötietojen käsittelystä ja moniviranomaisyhteistyöstä.
Sosiaalihuollon toiminta edellyttää usein jonkun toisenkin viranomaisen, kuten terveydenhuollon ja poliisin palvelujen käyttämistä asiakkaan edun mukaisen, tehokkaan ja asiantuntevan palveluko-konaisuuden luomiseksi. Tällöin pohdittavaksi tulee, mitä omassa toiminnassaan saamaa tietoa voidaan luovuttaa toiselle viranomaiselle tai mitä tietoa toiselta viranomaiselta voidaan saada. Vaikka viranomaistoiminta lähtökohtaisesti onkin julkista ja avointa, on sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja poliisin toiminnassa runsaasti arkaluontoista tietoa ja asiakirjoja, jotka ovat lailla säädetty salassa pidettäviksi.
Salassapito- ja vaitiolovelvollisuussäännökset rajoittavat viranomaisen mahdollisuutta luovuttaa tietoa toiselle viranomaiselle eli sivulliselle, sillä viranomaisella ei ole yleistä, pelkästään viranomaisasemaan perustuvaa oikeutta luovuttaa tai saada salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettäväksi säädettyä tietoa saa luovuttaa toiselle viranomaiselle joko laintasoisen erityissäännöksen pe-rusteella tai asianosaisen suostumuksen perusteella. Lainsäädäntö mahdollistaa tiedon luovuttami-sen joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä. Lisäksi on tilanteita, jolloin tiedon luovuttaminen toiselle viranomaiselle on velvollisuus.
Salassapitoa ja viranomaisten välistä tiedonvaihtoa koskevaa lainsäädäntöä pidetään hajallaan olevana, vaikeasti tulkittavana monimutkaisena kokonaisuutena ja jopa tiedonvaihdon esteenä. Viranomaisten välistä tiedonvaihtoa sääntelevää lainsäädäntöä selvittänyt sisäministeriön asettama työryhmä on kuitenkin todennut, ettei sen työskentelyn aikana ilmennyt perusteita muuttaa nykyistä tiedonvaihtoa koskevan sääntelyn peruslähtökohtia. Työryhmän selvityksessä sitä vastoin tuli ilmi tarve lisäkoulutukseen ja ohjaamiseen, sillä pelko virheistä ja epätietoisuus lainsäädännöstä saattavat aiheuttaa sen, ettei tietoa luovuteta, vaikka siihen olisi lain mukaiset perusteet. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on luoda tähän lainsäädäntöön järjestystä ja tehdä selkoa tiedonvaihdon edellytyksistä.
Sosiaalihuollon toiminta edellyttää usein jonkun toisenkin viranomaisen, kuten terveydenhuollon ja poliisin palvelujen käyttämistä asiakkaan edun mukaisen, tehokkaan ja asiantuntevan palveluko-konaisuuden luomiseksi. Tällöin pohdittavaksi tulee, mitä omassa toiminnassaan saamaa tietoa voidaan luovuttaa toiselle viranomaiselle tai mitä tietoa toiselta viranomaiselta voidaan saada. Vaikka viranomaistoiminta lähtökohtaisesti onkin julkista ja avointa, on sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja poliisin toiminnassa runsaasti arkaluontoista tietoa ja asiakirjoja, jotka ovat lailla säädetty salassa pidettäviksi.
Salassapito- ja vaitiolovelvollisuussäännökset rajoittavat viranomaisen mahdollisuutta luovuttaa tietoa toiselle viranomaiselle eli sivulliselle, sillä viranomaisella ei ole yleistä, pelkästään viranomaisasemaan perustuvaa oikeutta luovuttaa tai saada salassa pidettäviä tietoja. Salassa pidettäväksi säädettyä tietoa saa luovuttaa toiselle viranomaiselle joko laintasoisen erityissäännöksen pe-rusteella tai asianosaisen suostumuksen perusteella. Lainsäädäntö mahdollistaa tiedon luovuttami-sen joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä. Lisäksi on tilanteita, jolloin tiedon luovuttaminen toiselle viranomaiselle on velvollisuus.
Salassapitoa ja viranomaisten välistä tiedonvaihtoa koskevaa lainsäädäntöä pidetään hajallaan olevana, vaikeasti tulkittavana monimutkaisena kokonaisuutena ja jopa tiedonvaihdon esteenä. Viranomaisten välistä tiedonvaihtoa sääntelevää lainsäädäntöä selvittänyt sisäministeriön asettama työryhmä on kuitenkin todennut, ettei sen työskentelyn aikana ilmennyt perusteita muuttaa nykyistä tiedonvaihtoa koskevan sääntelyn peruslähtökohtia. Työryhmän selvityksessä sitä vastoin tuli ilmi tarve lisäkoulutukseen ja ohjaamiseen, sillä pelko virheistä ja epätietoisuus lainsäädännöstä saattavat aiheuttaa sen, ettei tietoa luovuteta, vaikka siihen olisi lain mukaiset perusteet. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on luoda tähän lainsäädäntöön järjestystä ja tehdä selkoa tiedonvaihdon edellytyksistä.