Lapsen oikeus elatukseen Suomessa ja Ruotsissa
Kantomaa, Marjo (2017)
Kantomaa, Marjo
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052410111
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052410111
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin lainsäädäntöä lapsen elatuksesta ja tuoda esiin muutosehdotus Suomen elatustuen saamisen edellytyksiin. Suomen sekä Ruotsin elatusavun (underhållsbidrag) laskemisessa ja elatustuen (underhållstöd) saamisen edellyksistä on eroja. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kartoittaa miten vanhempien erotilanteessa päätetään lapsen elatuksesta, esittää kansainvälisesti merkittävimmät lapsiin kohdistuvat sopimukset, jotka luovat lähtökohdan lapsen oikeuksien ja lapsen etujen säännöksistä kansallisellakin tasolla. Suomessa monia perheitä koskettaa vanhempien erotilanteet sekä niistä seuranneet lasten elatuksien sopimiset. Elatukseen liittyviä asioita ovat lapsen elatusavun tarpeen laskeminen, lapsen kuukausittaiset elämiseen liittyvät kulut, huomioon ottaen mahdolliset elatuksen erityistilanteet. Elatusavun määrän selvittäminen, kenelle elatusapua maksetaan ja mikäli elatusapua ei makseta, millä edellytyksillä elatustukea voi saada.
Suomen ja Ruotsin lainsäädännössä on eroja ja tässä opinnäytetyössä pyritään tuomaan esiin elatussopimuksen vahvistamattomuudesta johtuvat haasteet, jotka voivat viivästyttää elatustuen saamista Suomessa. Tähän keskeiseen asiaan pureudutaan tarkemmin muutosehdotuksen kera. Tietoperustana on käytetty muun muassa Suomen ja Ruotsin lapsen elatuksesta säädettyjä lakeja, pääosin lakia lapsen elatuksesta ja Ruotsin lakia nimeltä föräldrabalken, alan kirjallisuutta, lapsiperheisiin kohdistuvia tutkimuksia, tuomioistuimien päätöksiä ja muita virallislähteitä.
Suomen ja Ruotsin oikeusvertailua on tehty perehtymällä sekä vertailemalla maiden lainsäädäntöä, elatusavun laskemismenetelmiä, elatustuen saamisen edellytyksiä sekä joitakin oikeudenkäyntiaineistoja ja oikeusalan kirjallisuutta.
Ruotsissa voidaan vapaasti sopia elatussopimuksesta ja försäkringskassan maksaa haettaessa elatustukea vanhemmalle, joka asuu lapsen kanssa. Suomeen verrattuna tämä eroaa siitä, että försäkringskassan on velvollinen selvittämään etävanhemman elatuskyvyn ja turvata elatustuki lähivanhemmalle kuukauden ajalta takautuvasti eteenpäin siitä alkaen kun sitä haetaan. Tähän ei vaadita erillistä elatussopimuksen vahvistusta.
Vastaavasti Suomessa on oltava sosiaalihuollon vahvistama elatussopimus tai tuomioistuimen päätös asiasta saadakseen oikeuden mahdolliseen elatustukeen. Suomessa riskinä on se, että lapsi voi jäädä joksikin aikaa ilman elatusta. Tilanteessa, jossa elatussopimusta ei ole saatu sovittua eikä vahvistettua ja mahdollisesti odotusaikaa, ennen kuin asia on tuomioistuimen käsittelyssä siihen asti kunnes on saatu tuomioistuimen päätös. Suomessa elatustukea maksaa Kansaneläkelaitos (Kela), mikäli elatusavun maksaminen on laiminlyöty, sillä edellytyksellä että on olemassa vahvistettu elatussopimus tai tuomioistuimen päätös.
Opinnäytetyössä todetaan, että Suomen elatustuen edellyksistä johtuen, voi olla riski, että lapsi jää joitakin aikoja ilman elatusta. Jotta lapsen elatus turvataan kaikissa tilanteissa, olisi syytä ottaa huomioon elatustuen edellytyksissä tilanteita, joissa vahvistettua elatussopimusta tai tuomioistuimen päätöstä ei ole saatu tehtyä sellaisen ajan puitteissa, joissa voidaan turvata lapsen elatus kaikilta elatustarpeen vaativilta kuukausilta.
Suomen ja Ruotsin lainsäädännössä on eroja ja tässä opinnäytetyössä pyritään tuomaan esiin elatussopimuksen vahvistamattomuudesta johtuvat haasteet, jotka voivat viivästyttää elatustuen saamista Suomessa. Tähän keskeiseen asiaan pureudutaan tarkemmin muutosehdotuksen kera. Tietoperustana on käytetty muun muassa Suomen ja Ruotsin lapsen elatuksesta säädettyjä lakeja, pääosin lakia lapsen elatuksesta ja Ruotsin lakia nimeltä föräldrabalken, alan kirjallisuutta, lapsiperheisiin kohdistuvia tutkimuksia, tuomioistuimien päätöksiä ja muita virallislähteitä.
Suomen ja Ruotsin oikeusvertailua on tehty perehtymällä sekä vertailemalla maiden lainsäädäntöä, elatusavun laskemismenetelmiä, elatustuen saamisen edellytyksiä sekä joitakin oikeudenkäyntiaineistoja ja oikeusalan kirjallisuutta.
Ruotsissa voidaan vapaasti sopia elatussopimuksesta ja försäkringskassan maksaa haettaessa elatustukea vanhemmalle, joka asuu lapsen kanssa. Suomeen verrattuna tämä eroaa siitä, että försäkringskassan on velvollinen selvittämään etävanhemman elatuskyvyn ja turvata elatustuki lähivanhemmalle kuukauden ajalta takautuvasti eteenpäin siitä alkaen kun sitä haetaan. Tähän ei vaadita erillistä elatussopimuksen vahvistusta.
Vastaavasti Suomessa on oltava sosiaalihuollon vahvistama elatussopimus tai tuomioistuimen päätös asiasta saadakseen oikeuden mahdolliseen elatustukeen. Suomessa riskinä on se, että lapsi voi jäädä joksikin aikaa ilman elatusta. Tilanteessa, jossa elatussopimusta ei ole saatu sovittua eikä vahvistettua ja mahdollisesti odotusaikaa, ennen kuin asia on tuomioistuimen käsittelyssä siihen asti kunnes on saatu tuomioistuimen päätös. Suomessa elatustukea maksaa Kansaneläkelaitos (Kela), mikäli elatusavun maksaminen on laiminlyöty, sillä edellytyksellä että on olemassa vahvistettu elatussopimus tai tuomioistuimen päätös.
Opinnäytetyössä todetaan, että Suomen elatustuen edellyksistä johtuen, voi olla riski, että lapsi jää joitakin aikoja ilman elatusta. Jotta lapsen elatus turvataan kaikissa tilanteissa, olisi syytä ottaa huomioon elatustuen edellytyksissä tilanteita, joissa vahvistettua elatussopimusta tai tuomioistuimen päätöstä ei ole saatu tehtyä sellaisen ajan puitteissa, joissa voidaan turvata lapsen elatus kaikilta elatustarpeen vaativilta kuukausilta.