Parisuhteen hoitamisen vaikutus työhyvinvointiin avioparikurssilaisten kokemana

Abstract

Tutkimuksen mukaan sekä parisuhteen hyvinvointia että työhyvinvointia voidaan parantaa vuorovaikutustaitoja ja itsetuntemusta kehittämällä. Edelleen parisuhteen hyvinvoinnin tiedetään heijastuvan työhyvinvointiin ja päinvastoin. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, missä määrin parisuhteen hoitaminen ja erityisesti vuorovaikutustaitojen ja itsetuntemuksen kehittäminen siirtyvät työhyvinvointiin avioparikurssilaisten kokemana. Tutkimukseen osallistui 58 avioparikurssilaista vastausprosentin ollessa 78 %. Kurssille osallistui eri-ikäisiä aviopareja, joilla oli vaihteleva määrä kurssikertoja takanaan. Kurssi pidettiin Seurakuntapiston Jaakkiman kampuksella kesällä 2016. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella. Kysymykset jakautuivat kolmeen strukturoituja väittämiä sisältävään osioon: vuorovaikutustaidot, itsetuntemuksen kehittäminen ja parisuhteen hoitaminen. Vastaukset analysoitiin tilastollisesti. Kvantitatiivista osuutta täydensi kolme avointa kommenttikenttää. Aineistolähtöisesti analysoidut kirjalliset vastaukset (n = 11) hyödynnettiin tulosten yhteenvedossa. Tulosten mukaan 55 % vastaajista (samaa tai jokseenkin samaa mieltä) koki voineensa soveltaa vuorovaikutustaitojen ja 62 % itsetuntemuksen opetusta työhyvinvointia parantavasti. Eniten koettiin myönteisen palautteen antamisen, anteeksiantamisen taidon sekä itsetuntoon ja identiteettiin liittyvän opetuksen vaikuttaneen työhyvinvointia parantavasti. Vastaajista 74 % koki parisuhteen hoitamisen vaikuttaneen työhyvinvointia parantavasti. Tutkimus osoitti, että yksilön olemassa olevien hyvinvoinnin voimavarojen lisäksi myös opiskelemal-la saavutettu voimavarojen lisääntyminen näyttää siirtyvän jossain määrin parisuhteesta työhön. Tämä opinnäytetyö pyrki tuomaan uutta näkökulmaa terveydenhoitajan työhön parisuhteen hyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi työterveyshuollossa ja neuvolan perhevalmennuksessa sekä näiden kehittämisessä.

Based on research it has been determined that well-being both at work and in marriage can be increased by improving interpersonal skills and self-knowledge. Furthermore, marital satisfaction is known to reflect well-being at work and vice versa. The purpose of this study was to examine the extent to which improving marital skills affect well-being at work, according to participants of a marriage course. Particularly interpersonal skills and self-knowledge were investigated. A questionnaire was tailored specially for this study. It was composed of three separate sections of structured statements: interpersonal skills, self-knowledge and marriage improvement. Quantitative questions were followed by open-ended questions, one for each section. Data were collected by handing out the questionnaire to participants of the marriage course at the Church Training College Ruokolahti in July 2016. The respondents comprised of people of varying ages and varying knowledge of marriage education. Data were compiled and analysed statistically. The response rate was 78 % (N = 58). The results of the study show that 55 % of the respondents agree that education of interpersonal skills in marriage can benefit their sense of well-being at work. And 62 % agree that education of self-knowledge has the same impact. Particularly education of positive feedback, forgiveness, self-knowledge and identity were found to improve well-being at work. Based on the findings it seems that marriage education can improve well-being at work, apart from the existing resources of an individual. One purpose of this study is to bring new perspective to public health nurse’s work when supporting well-being of couples. The results can be applied to development of occupational health care and family counselling in public health care.