Yhteistyö julkisen sektorin vuodeosaston ja kolmannen sektorin päihdeprojektin välillä
Lindfors, Satu; Pönni, Paula (2017)
Lindfors, Satu
Pönni, Paula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052410049
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052410049
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten yhteistyö julkisen sektorin vuodeosaston ja kolmannen sektorin päihdeprojektin välillä toimii, miten yhteistyö näkyy käytännössä, miten sitä voitaisiin kehittää ja miten osaston työntekijät kokevat yhteistyön. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli kaupungin sairaalan vuodeosasto.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisen ja laadullisen tutkimuksen yhdistelmänä. Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä, julkista ja kolmatta sektoria sekä näiden sektorien välistä yhteistyötä. Laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Neljää tiedonantajaa haastateltiin kolmessa haastattelussa. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Osaston työntekijöiden kokemusta yhteistyöstä kartoitettiin määrällisesti kyselytutkimuksella ja tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Kyselyyn vastasi 14 hoitajaa 20:stä.
Laadullisesta tutkimuksesta selvisi, että yhteistyö on kehittynyt päihdeprojektin alusta ja luottamus kolmannen sektorin toimijaa kohtaan on kasvanut. Kolmas sektori nähtiin tasavertaisena kumppanina, joka pystyy tarjoamaan sellaisia palveluja, joihin julkisella puolella ei ole resursseja. Päihdeprojektin tarkastelu osastotunneilla ja projektin tunnettavuuden lisääminen koettiin yhteistyön kehittämisen kannalta merkittäväksi. Tiedonantajat kokivat yhteistyön aktiiviseksi molemmin puolin ja sen toivottiin jatkuvan, mikäli projektin rahoitus jatkuu. Kyselyyn vastanneet hoitajat kokivat pääsääntöisesti yhteistyön sujuvaksi ja selkeäksi. Parhaiten toimivaksi asiaksi nousi potentiaalisten potilaiden hoitoonohjaus. Yhtenäinen päihdepotilaan tukitoiminta taas katsottiin vähiten toimivaksi.
Tutkimustulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyö on osaston sekä päihdeprojektin välillä toimivaa, vaikka pieniä kehittämisaiheita tutkimuksessa nousi esiin. Työntekijöiden tietoisuuden lisääminen päihdeprojektista saattaisi kehittää yhteistyötä entisestään. Jatkossa yhteistyötä voitaisiin tutkia laajemmasta näkökulmasta, kuten ottamalla mukaan myös asiakkaiden kokemukset. Lisäksi työntekijöiden mielipidettä voitaisiin kartoittaa laadullisesti määrällisen tutkimuksen sijaan.
Opinnäytetyö toteutettiin määrällisen ja laadullisen tutkimuksen yhdistelmänä. Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä, julkista ja kolmatta sektoria sekä näiden sektorien välistä yhteistyötä. Laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Neljää tiedonantajaa haastateltiin kolmessa haastattelussa. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Osaston työntekijöiden kokemusta yhteistyöstä kartoitettiin määrällisesti kyselytutkimuksella ja tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Kyselyyn vastasi 14 hoitajaa 20:stä.
Laadullisesta tutkimuksesta selvisi, että yhteistyö on kehittynyt päihdeprojektin alusta ja luottamus kolmannen sektorin toimijaa kohtaan on kasvanut. Kolmas sektori nähtiin tasavertaisena kumppanina, joka pystyy tarjoamaan sellaisia palveluja, joihin julkisella puolella ei ole resursseja. Päihdeprojektin tarkastelu osastotunneilla ja projektin tunnettavuuden lisääminen koettiin yhteistyön kehittämisen kannalta merkittäväksi. Tiedonantajat kokivat yhteistyön aktiiviseksi molemmin puolin ja sen toivottiin jatkuvan, mikäli projektin rahoitus jatkuu. Kyselyyn vastanneet hoitajat kokivat pääsääntöisesti yhteistyön sujuvaksi ja selkeäksi. Parhaiten toimivaksi asiaksi nousi potentiaalisten potilaiden hoitoonohjaus. Yhtenäinen päihdepotilaan tukitoiminta taas katsottiin vähiten toimivaksi.
Tutkimustulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyö on osaston sekä päihdeprojektin välillä toimivaa, vaikka pieniä kehittämisaiheita tutkimuksessa nousi esiin. Työntekijöiden tietoisuuden lisääminen päihdeprojektista saattaisi kehittää yhteistyötä entisestään. Jatkossa yhteistyötä voitaisiin tutkia laajemmasta näkökulmasta, kuten ottamalla mukaan myös asiakkaiden kokemukset. Lisäksi työntekijöiden mielipidettä voitaisiin kartoittaa laadullisesti määrällisen tutkimuksen sijaan.