PCB-yhdisteillä pilaantuneen maaperän kunnostaminen & tapausesimerkki Lohjalla
Saura, Terhi (2010)
Saura, Terhi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004016085
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004016085
Tiivistelmä
Polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet ovat erityisesti vesiekosysteemin ravintoketjuihin voimakkaasti rikastuvia ympäristömyrkkyjä. PCB-yhdisteillä on ollut 1900-luvulla ylivertaisten ominaisuuksiensa vuoksi lukuisia eri käyttökohteita. Niiden aiheuttamiin haittoihin alettiin kiinnittää huomiota vasta 1970-luvulla. Useimmissa teollisuusmaissa PCB:tä ei saa enää tuottaa, mutta sitä on silti runsaasti jäljellä ympäristössä.
1950–luvun lopulta lähtien 1970–luvulle saakka PCB:tä lisättiin elementtitalojen rakentamisessa käytettyihin elastisiin saumausmassoihin. Saumojen ikääntyessä ja kunnon huonontuessa sekä saumanvaihtojen yhteydessä PCB:tä pääsee piha-alueen ympäristöön ja maaperään. PCB:tä on edelleen vanhojen elementtitalojen ulkosaumoissa, niitä ympäröivissä materiaaleissa sekä raken-nusten vierustoilla maaperässä.
Pilaantuneisuuden ohjearvot ylittyvät usein seinien läheisyydessä. Vaikka pihamaan PCB:stä johtuva lisäaltistus on varsin pieni verrattuna ihmisten normaaliin, pääasiassa ravinnon kautta saatavaan altistukseen, myrkyllinen saumausmassa on vakavasti otettava ja ajankohtainen terveysriski rakennetussa ympäristössä.
Elementtisaumojen arvioitu kestävän noin 20 vuotta, joten valtaosa 1950–1970 valmistuneista rakennuksista on jo uudelleensaumattu kertaalleen. Saneeraustöiden yhteydessä PCB:tä on vaarana levitä ympäristöön aiempaa enemmän. Rakennusten PCB-ongelma huomattiin varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälissä kun Ruotsissa raportoitiin PCB-yhdisteiden leviävän ympäristöön.
Lohjalla kunnostettiin vuosina 2009–2010 PCB-yhdisteillä pilaantuneita pihamaita Envimetria Oy:n valvonnassa. Tutkimuskohteeseen kuului kuusi asuinkerrostaloa. Saumausmassatutkimus tehtiin huhtikuussa 2009 ja maaperänäytteenotto aloitettiin heinäkuussa 2009. Projekti jatkui tammikuun 2010 loppuun saakka. PCB-pitoisuus ylitti ongelmajätteen raja-arvon 50 mg/kg kolmen talon saumoissa, joiden arvot olivat 1334–3270 mg/kg.
Neljän talon ympärillä PCB:tä oli päätynyt maaperään talojen vierustoille. Pitoisuudet maaperässä vaihtelivat välillä 0,15 mg/kg ja 14,30 mg/kg. Kohteet kunnostettiin poistamalla alueelta maa-aines, jonka pitoisuus ylitti valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (217/2007) säädetyn kynnysarvon 0,1 mg/kg.
1950–luvun lopulta lähtien 1970–luvulle saakka PCB:tä lisättiin elementtitalojen rakentamisessa käytettyihin elastisiin saumausmassoihin. Saumojen ikääntyessä ja kunnon huonontuessa sekä saumanvaihtojen yhteydessä PCB:tä pääsee piha-alueen ympäristöön ja maaperään. PCB:tä on edelleen vanhojen elementtitalojen ulkosaumoissa, niitä ympäröivissä materiaaleissa sekä raken-nusten vierustoilla maaperässä.
Pilaantuneisuuden ohjearvot ylittyvät usein seinien läheisyydessä. Vaikka pihamaan PCB:stä johtuva lisäaltistus on varsin pieni verrattuna ihmisten normaaliin, pääasiassa ravinnon kautta saatavaan altistukseen, myrkyllinen saumausmassa on vakavasti otettava ja ajankohtainen terveysriski rakennetussa ympäristössä.
Elementtisaumojen arvioitu kestävän noin 20 vuotta, joten valtaosa 1950–1970 valmistuneista rakennuksista on jo uudelleensaumattu kertaalleen. Saneeraustöiden yhteydessä PCB:tä on vaarana levitä ympäristöön aiempaa enemmän. Rakennusten PCB-ongelma huomattiin varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälissä kun Ruotsissa raportoitiin PCB-yhdisteiden leviävän ympäristöön.
Lohjalla kunnostettiin vuosina 2009–2010 PCB-yhdisteillä pilaantuneita pihamaita Envimetria Oy:n valvonnassa. Tutkimuskohteeseen kuului kuusi asuinkerrostaloa. Saumausmassatutkimus tehtiin huhtikuussa 2009 ja maaperänäytteenotto aloitettiin heinäkuussa 2009. Projekti jatkui tammikuun 2010 loppuun saakka. PCB-pitoisuus ylitti ongelmajätteen raja-arvon 50 mg/kg kolmen talon saumoissa, joiden arvot olivat 1334–3270 mg/kg.
Neljän talon ympärillä PCB:tä oli päätynyt maaperään talojen vierustoille. Pitoisuudet maaperässä vaihtelivat välillä 0,15 mg/kg ja 14,30 mg/kg. Kohteet kunnostettiin poistamalla alueelta maa-aines, jonka pitoisuus ylitti valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (217/2007) säädetyn kynnysarvon 0,1 mg/kg.