Supramaksimaalinen nopeusharjoittelu 8-vuotiailla jalkapalloilijoilla
Salkkio, Paula; Siivola, Riikka; Jokela, Taru (2017)
Salkkio, Paula
Siivola, Riikka
Jokela, Taru
Saimaan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512433
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060512433
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako supramaksimaalinen nopeusharjoittelu juniorijalkapalloilijoiden juoksunopeuteen jo käytössä olevia tikapuu- ja ketteryysharjoitteita tehokkaammin. Yhteistyökumppanina opinnäytetyössä oli PEPO Lappeenranta ry:n G8-joukkue.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen, ja oli koe ja kontrolliryhmä. Ryhmät jaettiin alkumittauksen pohjalta 10m juoksunopeudesta nopeusjärjestykseen, minkä jälkeen koeryhmään valittiin 10 lasta systemaattisella otannalla, valitsemalla joka toinen osallistuja ja loput 8 lasta kuuluivat kontrolliryhmään.
Tutkimuksen mukaan kolme kuukautta kestävä supramaksimaalinen nopeusharjoittelu ei vaikuttanut merkitsevästi lasten juoksunopeuteen, ketteryyteen tai liikkuvuuteen. Vastaavanlaisesta harjoittelusta tarvitaan uusia tutkimuksia, jotka suoritettaisiin suuremmalla osallistujamäärällä ja suuremmalla harjoitteluintensiteetillä, sekä pidemmällä interventioajalla. Tutkimuksesta on hyötyä tulevien supramaksimaalisen harjoittelun tutkimusten pohjana. Siitä on hyötyä alan opiskelijoille ja jalkapallovalmentajille. Fysioterapeutit, jotka työskentelevät sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka harrastavat jalkapalloa saavat käsityksen siitä, mitä kaikkea jalkapallossa harrastavilta lapsilta voidaan vaatia.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen, ja oli koe ja kontrolliryhmä. Ryhmät jaettiin alkumittauksen pohjalta 10m juoksunopeudesta nopeusjärjestykseen, minkä jälkeen koeryhmään valittiin 10 lasta systemaattisella otannalla, valitsemalla joka toinen osallistuja ja loput 8 lasta kuuluivat kontrolliryhmään.
Tutkimuksen mukaan kolme kuukautta kestävä supramaksimaalinen nopeusharjoittelu ei vaikuttanut merkitsevästi lasten juoksunopeuteen, ketteryyteen tai liikkuvuuteen. Vastaavanlaisesta harjoittelusta tarvitaan uusia tutkimuksia, jotka suoritettaisiin suuremmalla osallistujamäärällä ja suuremmalla harjoitteluintensiteetillä, sekä pidemmällä interventioajalla. Tutkimuksesta on hyötyä tulevien supramaksimaalisen harjoittelun tutkimusten pohjana. Siitä on hyötyä alan opiskelijoille ja jalkapallovalmentajille. Fysioterapeutit, jotka työskentelevät sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka harrastavat jalkapalloa saavat käsityksen siitä, mitä kaikkea jalkapallossa harrastavilta lapsilta voidaan vaatia.