Kiintymyssuhde ja hoiva lastensuojelulaitoksessa ohjaajien kokemana
Mustonen, Miikka (2017)
Mustonen, Miikka
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060712800
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060712800
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tilaavalle organisaatiolle tietoa sen lastensuojelulaitoksessa työskentelevien ohjaajien kokemuksista. Opinnäytetyön tilasi Etelä-Suomessa toimiva lastensuojelulaitos.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tutkimustulosten perusteella kuvaa ohjaajien kokemuksista. Uusien tulosten avulla organisaatiolla on mahdollisuus kehittää toimintaansa edelleen ja tarvittaessa tuoda lisää työkaluja helpottamaan ohjaajiensa työtä esimerkiksi koulutuksilla.
Opinnäytetyön alussa perehdyttiin teoriatietoon lastensuojelusta ja tilaajan rajaamista aiheista hoiva, kiintymyssuhde ja vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia eli DDP-menetelmä. Nämä aiheet toimivat myös opinnäytetyön viitekehyksenä. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus. Lastensuojelulaitoksen kaikille ohjaajille toteutettiin laadullinen kysely. Saadut tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Keskeisimpinä tuloksina nousivat ohjaajien hyvä osaaminen kiintymyssuhteen ja hoivan osa-alueilla. Ohjaajien mielestä heillä oli pääasiassa riittävät resurssit toteuttaa hoivaa ja luoda kiintymyssuhdetta lapsiin ja nuoriin. Ohjaajat kokivat myös saavansa tukea työyhteisöltä, jos sitä tarvitsivat. DDP-menetelmä ei ollut kaikille ohjaajille ennestään tuttu ja ohjaajien mielestä sen käyttöä tulevaisuudessa voisi lisätä. Saadut tulokset ovat sovellettavissa vain tutkittavassa lastensuojelulaitoksessa.
Kehittämisehdotuksena ohjaajille voisi järjestää koulutusta DDP-menetelmästä tai sen käyttöä voitaisiin miettiä ohjaajien kesken. Työryhmässä kannattaa myös kerrata nuorille asetettuja rajoja, jotta kaikki ohjaajat toimisivat johdonmukaisesti. Ohjaajat voisivat lisäksi kiinnittää enemmän huomiota lasten ja nuorten fyysiseen kosketukseen. Jatkotutkimusehdotuksina olisivat lapsille/nuorille suunnattu tutkimus samoista aiheista sekä samassa yksikössä tehtävä tutkimus opinnäytetyön vaikutuksista ohjaajien saamaan ohjaukseen tilaajan taholta ja ohjaajien työskentelyyn.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tutkimustulosten perusteella kuvaa ohjaajien kokemuksista. Uusien tulosten avulla organisaatiolla on mahdollisuus kehittää toimintaansa edelleen ja tarvittaessa tuoda lisää työkaluja helpottamaan ohjaajiensa työtä esimerkiksi koulutuksilla.
Opinnäytetyön alussa perehdyttiin teoriatietoon lastensuojelusta ja tilaajan rajaamista aiheista hoiva, kiintymyssuhde ja vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia eli DDP-menetelmä. Nämä aiheet toimivat myös opinnäytetyön viitekehyksenä. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus. Lastensuojelulaitoksen kaikille ohjaajille toteutettiin laadullinen kysely. Saadut tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Keskeisimpinä tuloksina nousivat ohjaajien hyvä osaaminen kiintymyssuhteen ja hoivan osa-alueilla. Ohjaajien mielestä heillä oli pääasiassa riittävät resurssit toteuttaa hoivaa ja luoda kiintymyssuhdetta lapsiin ja nuoriin. Ohjaajat kokivat myös saavansa tukea työyhteisöltä, jos sitä tarvitsivat. DDP-menetelmä ei ollut kaikille ohjaajille ennestään tuttu ja ohjaajien mielestä sen käyttöä tulevaisuudessa voisi lisätä. Saadut tulokset ovat sovellettavissa vain tutkittavassa lastensuojelulaitoksessa.
Kehittämisehdotuksena ohjaajille voisi järjestää koulutusta DDP-menetelmästä tai sen käyttöä voitaisiin miettiä ohjaajien kesken. Työryhmässä kannattaa myös kerrata nuorille asetettuja rajoja, jotta kaikki ohjaajat toimisivat johdonmukaisesti. Ohjaajat voisivat lisäksi kiinnittää enemmän huomiota lasten ja nuorten fyysiseen kosketukseen. Jatkotutkimusehdotuksina olisivat lapsille/nuorille suunnattu tutkimus samoista aiheista sekä samassa yksikössä tehtävä tutkimus opinnäytetyön vaikutuksista ohjaajien saamaan ohjaukseen tilaajan taholta ja ohjaajien työskentelyyn.