Itsemääräämisoikeus ja vallankäytön ilmentymät mielenterveyskuntoutujan arjessa
Holmroos, Joel; Kultalahti, Pirkko (2017)
Holmroos, Joel
Kultalahti, Pirkko
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062513952
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062513952
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee itsemääräämisoikeuden toteutumista ja vallankäytön ilmentymiä mielenterveyskuntoutujan arjessa sekä kuntoutujien että ohjaajien näkökulmasta. Tutkimusympäristöinä olivat kaksi Porvoossa sijaitsevaa tehostetun asumispalvelun yksikköä. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää kuntoutujien parhaaksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Työn teoriaosuudessa keskeisiä käsitteitä olivat itsemääräämisoikeus ja vallankäyttö. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös Recovery-toipumisorientaatiota, kuntouttavaa työotetta, positiivista mielenterveyttä, toivoa, osallisuutta ja voimaantumista. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta kuntoutujaa ja kolmea ohjaajaa. Haastatteluissa pääteemoina olivat itsemääräämisoikeus ja vallankäyttö, lisäksi kartoitettiin voimaantumisen, osallisuuden ja toivon teemoja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Saatu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysin jälkeen päädyttiin viiteen pääluokkaan: itsemääräämisoikeutta vahvistavat ja heikentävät tekijät, vallankäytön ilmentymät arjessa, sekä kuntoutusta vahvistavat ja heikentävät tekijät.
Saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että itsemääräämisoikeus toteutui enimmäkseen hyvin. Itsemääräämisoikeuden rajoittamista tapahtui ainoastaan perustelluista syistä. Tällaisia syitä olivat kuntoutujan hoitoon ohjaus tai häiriökäytös. Näissä tapauksissa vallankäytön tarpeellisuuden ymmärsivät myös kuntoutujat itse. Vallankäytön ilmenemisen muotoja olivat sanallinen ohjaus ja rajoittaminen. Osallisuus omaan yhteisöön, toivon ylläpitäminen ja omien voimavarojen merkitys olivat sekä ohjaajien että kuntoutujien näkökulmista katsottuna tärkeitä kuntoutumista edistäviä tekijöitä. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa ohjauksellisen vuorovaikutuksen kehittämiseen sekä kuntoutujan hyvinvoinnin edistämiseen. Jatkotutkimus näistä aiheista on tarpeellinen lisätiedon saamiseksi. Mielenkiintoinen tutkimusaihe voisi olla myös asumispalveluyksikön mielenterveyskuntoutujien ongelmien moninaisuuden vaikutus kuntoutumisen edistymiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Työn teoriaosuudessa keskeisiä käsitteitä olivat itsemääräämisoikeus ja vallankäyttö. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös Recovery-toipumisorientaatiota, kuntouttavaa työotetta, positiivista mielenterveyttä, toivoa, osallisuutta ja voimaantumista. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta kuntoutujaa ja kolmea ohjaajaa. Haastatteluissa pääteemoina olivat itsemääräämisoikeus ja vallankäyttö, lisäksi kartoitettiin voimaantumisen, osallisuuden ja toivon teemoja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Saatu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysin jälkeen päädyttiin viiteen pääluokkaan: itsemääräämisoikeutta vahvistavat ja heikentävät tekijät, vallankäytön ilmentymät arjessa, sekä kuntoutusta vahvistavat ja heikentävät tekijät.
Saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että itsemääräämisoikeus toteutui enimmäkseen hyvin. Itsemääräämisoikeuden rajoittamista tapahtui ainoastaan perustelluista syistä. Tällaisia syitä olivat kuntoutujan hoitoon ohjaus tai häiriökäytös. Näissä tapauksissa vallankäytön tarpeellisuuden ymmärsivät myös kuntoutujat itse. Vallankäytön ilmenemisen muotoja olivat sanallinen ohjaus ja rajoittaminen. Osallisuus omaan yhteisöön, toivon ylläpitäminen ja omien voimavarojen merkitys olivat sekä ohjaajien että kuntoutujien näkökulmista katsottuna tärkeitä kuntoutumista edistäviä tekijöitä. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa ohjauksellisen vuorovaikutuksen kehittämiseen sekä kuntoutujan hyvinvoinnin edistämiseen. Jatkotutkimus näistä aiheista on tarpeellinen lisätiedon saamiseksi. Mielenkiintoinen tutkimusaihe voisi olla myös asumispalveluyksikön mielenterveyskuntoutujien ongelmien moninaisuuden vaikutus kuntoutumisen edistymiseen.