Itsemääräämisoikeus ja vallankäytön ilmentymät mielenterveyskuntoutujan arjessa

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee itsemääräämisoikeuden toteutumista ja vallankäytön ilmentymiä mielenterveyskuntoutujan arjessa sekä kuntoutujien että ohjaajien näkökulmasta. Tutkimusympäristöinä olivat kaksi Porvoossa sijaitsevaa tehostetun asumispalvelun yksikköä. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää kuntoutujien parhaaksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Työn teoriaosuudessa keskeisiä käsitteitä olivat itsemääräämisoikeus ja vallankäyttö. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös Recovery-toipumisorientaatiota, kuntouttavaa työotetta, positiivista mielenterveyttä, toivoa, osallisuutta ja voimaantumista. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta kuntoutujaa ja kolmea ohjaajaa. Haastatteluissa pääteemoina olivat itsemääräämisoikeus ja vallankäyttö, lisäksi kartoitettiin voimaantumisen, osallisuuden ja toivon teemoja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Saatu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysin jälkeen päädyttiin viiteen pääluokkaan: itsemääräämisoikeutta vahvistavat ja heikentävät tekijät, vallankäytön ilmentymät arjessa, sekä kuntoutusta vahvistavat ja heikentävät tekijät.

Saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että itsemääräämisoikeus toteutui enimmäkseen hyvin. Itsemääräämisoikeuden rajoittamista tapahtui ainoastaan perustelluista syistä. Tällaisia syitä olivat kuntoutujan hoitoon ohjaus tai häiriökäytös. Näissä tapauksissa vallankäytön tarpeellisuuden ymmärsivät myös kuntoutujat itse. Vallankäytön ilmenemisen muotoja olivat sanallinen ohjaus ja rajoittaminen. Osallisuus omaan yhteisöön, toivon ylläpitäminen ja omien voimavarojen merkitys olivat sekä ohjaajien että kuntoutujien näkökulmista katsottuna tärkeitä kuntoutumista edistäviä tekijöitä. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa ohjauksellisen vuorovaikutuksen kehittämiseen sekä kuntoutujan hyvinvoinnin edistämiseen. Jatkotutkimus näistä aiheista on tarpeellinen lisätiedon saamiseksi. Mielenkiintoinen tutkimusaihe voisi olla myös asumispalveluyksikön mielenterveyskuntoutujien ongelmien moninaisuuden vaikutus kuntoutumisen edistymiseen.

The main objective of this thesis was to study how self-determination is fulfilled, and how the use of power manifests itself in everyday life for mental health rehabilitees living in special support housing services. Emphasis was given towards the perspective of the rehabilitees and the counsellors. The research was conducted in two special support housing service units in Porvoo. The ordering party of this thesis was Itä-Uudenmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry (Social psychiatric association of Eastern Uusimaa).The aim of this study was to provide new information that can be utilized to help the rehabilitees.

This thesis is a qualitative study, while the primary research method was a theme interview. Six rehabilitees and three counsellors were interviewed. The main themes of the interviews were self-determination and use of power. In addition empowerment, involvement and hope were covered. Key constructs in the theoretical part of this thesis were self-determination and use of power. Other concepts discoursed in the theoretical part were recovery, rehabilitative approach, positive mental health, hope, involvement and empowerment. The interviews were recorded and transcribed. The material collected was analysed using qualitative content analysis. This analysis resulted in five main categories: factors strengthening and weakening self-determination, manifestations of power in everyday life of the rehabilitee and factors strengthening and weakening rehabilitation.

Based on the results we could establish that self-determination in the context of special support housing services was actualized to a large degree. We could indicate that restrictions of self-determination were only based on well-founded reasons, such as the rehabilitees' referral to treatment or disrupting behaviour. In these cases the rehabilitees also understood the use of power as a necessity. The most prevalent forms in the use of power included verbal counselling and restrictive measures. Involvement in the community, maintaining hope and the significance of the rehabilitees mental fortitude were seen as important contributing factors towards rehabilitation by both the rehabilitees and the counsellors. The results of this study can be implemented to develop more efficient means of interaction and to further promote the wellbeing of the rehabilitees. Due to the narrow scope of this study, further research on these topics is necessary. An intriguing subject of study could also be to research mental health rehabilitees living in special support housing, focusing on the impacts of the diversity of their problems on the progress of rehabilitation.