”Pääsin sillä tavalla elämään kiinni” Paranemiskokemuksia syömishäiriöistä

Abstract

Toteutimme opinnäytetyömme Laurea-ammattikorkeakoulun Voimaannuttavan työn tutkimus- ja kehittämislinjan Kriiseistä selviytyminen -hankkeessa. Yhteistyökumppaninamme toimi Etelä-Suomen syömishäiriöperheet SYLI ry. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat syömishäiriöstä paranemiseen ja antaa välineitä syömishäiriöisille ja heidän parissaan työskenteleville. Tavoitteena oli, että voisimme hyödyntää tuloksia työelämässä terveydenedistäjinä ja oppisimme syömishäiriöistä ja niiden hoidosta.

Työtämme varten haastattelimme neljää syömishäiriöstä kärsivää, joilla oli kokemuksia paranemisesta. Haastateltavat olivat iältään 24−33-vuotiaita naisia. Haastatteluissa keskityimme läheisten tuen ja ammatillisen tuen merkitykseen paranemisprosessissa. Opinnäytetyössämme käytimme laadullista tutkimusmenetelmää ja narratiivista lähestymistapaa. Toteutimme aineistonkeruun avoimena haastatteluna.

Haastatteluiden perusteella tuloksena oli, että vanhempien tuki oli vähäisempää, kuin oletimme, ja monet pitivät vanhempia osasyynä syömishäiriöönsä. Tuloksena oli myös se, että terapian muodolla ei ollut niin paljon merkitystä. Tärkeää oli, että joku kuunteli. Ammatillisen tuen ohella tärkeänä paranemiseen vaikuttavana tekijänä oli vertaistuki, koska syömishäi-riöiset voivat jakaa tunteitaan ihmisten kanssa, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Haastatteluista tuli myös ilmi, että paranemisprosessi kestää kauan ja siihen kuuluvat repsahdukset. Syömishäiriöisellä on aina taipumus reagoida vaikeissa tilanteissa häiriöönsä kuuluvalla tavalla. Syömishäiriöstä ei koskaan parannu täysin, mutta sen kanssa voi oppia elämään, mikä on käsityksemme parantumisesta.

Olemme työtä tehdessämme oppineet syömishäiriöistä ja niiden hoidosta. Ymmärrämme entistä paremmin, mitä paranemiseen tarvitaan ja mitä se tarkoittaa syömishäiriöisten kohdalla. Otoksemme oli pieni ja jokaisen syömishäiriöisen paranemisprosessi on yksilöllinen, joten työmme tuloksia ei voi yleistää.

“That way I got my life back” Experiences of recovering from eating disorders

We completed our thesis at Laurea University of Applied Sciences, in the study path called Empowering Work Research and Development that includes the project Surviving Crises. We worked in co-operation with Etelä-Suomen syömishäiriöperheet ry (Association for families with eating disorders in Southern Finland). The purpose of our thesis was to find out the factors that help people suffering from eating disorders to recover. The purpose of our thesis was also to give tools for the people suffering from eating disorders and for people who work with them. Our goal was to be able to utilise the findings of our project in providing care when working as public health nurses. The goal of our project was also to learn about eating disorders and how to treat them.

For our project we interviewed four people who are suffering from an eating disorder but have experiences of recovering. The interviewees were women between the ages of 24 and 33 years. In our project we focused on the importance of the family and friends as well as ther-apy for the process of recovery from an eating disorder. In our thesis we used a qualitative method and analysed the findings by using a narrative method. We collected the research material with an open interview.

The findings from the interviews indicated that the support given by parents was not as extensive as we assumed. Most of the interviewees held their parents partially responsible for their eating disorder. We also discovered that the method used in therapy was not that significant; for the interviewees it was more important to have someone who listens. In addition to professional therapy, peer support was one of the most important factors in recovering. People who attended peer support group meetings had dealt with the same feelings and had a similar history of coping with eating disorders. It emerged in the interviews that the process of recovering takes a long time and almost always includes relapses. People who suffer from eating disorders will always have the tendency to react in a difficult situation in a way to which they are accustomed. We came to the conclusion that you can never fully recover from eating disorders, but you can learn to live with them.

During our thesis process we learned a lot about eating disorders and how to treat them. We gained a better understanding of what is needed to recover and what it means for people who suffer from eating disorders. The group of people we interviewed was small and the process of recovering was different for each person. Therefore we cannot generalise the results of this project.