PIENET ARJEN MUUTOKSET. Kohti aktiivista osallisuutta Sireenipihassa.

Abstract

Opinnäytetyömme oli tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka päämääränä oli kehittää Jo-ensuussa sijaitsevan Sireenipihan tehostetun palveluasumisen yksikön toimintakulttuuria asukkaiden osallisuuteen ja oman elämän hallinnan suuntaan.

Toteutimme kehittämistehtäväämme havainnoinnin, kyselyjen ja työpajojen avulla. Tämän lisäksi toteutimme palautekyselyjä ja reflektoimme kehittämisprosessia. Järjestimme kutakin aihetta käsittelevät tapaamiset samansisältöisinä kahdesti. Teimme työpajojen sisällöstä uutiskirjeitä, joiden kautta jokainen työyhteisön jäsen tiesi nykytilanteen ja sovitut toimintatapojen muutokset. Kehittämistyöskentelyssämme olivat mukana myös asukkaat sekä heidän läheisensä.

Opinnäytetyömme lopputuloksena oli mallinnus kehittämistyön prosessista, jolla voidaan pienin askelein muuttaa työtapaa siihen suuntaan, että tehostetun palveluasumisen asukas on itse oman elämänsä keskiössä. Sireenipihan asumispalveluvastaavalta saamamme palautteen mukaan ajatusmalli on projektimme johdosta kääntynyt enemmän huomioimaan asukkaan yksilöllisiä tarpeita.

Our study was exploratory development project. The aim was to develop sheltered accommodation units policy towards resident participation and control of thei own life in Sireenipihas sheltered accommodations unit in Joensuu.

We executed our exploratory development project with observation, questionnaire and workshops. In addition we executed also feedbacks and reflected our development project. We organised same kind of meeting twice. We also made newsletters, that every member of work community knew status quo and acknowledged changes in working habits. Residents and their nearbys were also involved in our development project.

The overall result of our study was a simulation of development project, which can be used in changing working method by baby steps towards culture, where resident is in the middle of his/hers life. According to feedback from Sireenipihas sheltered accomo-dations corresponding, the paradigm has turned more towards noticing residents individual needs.