Vakuutusehtojen tulkinta ja soveltaminen yksityistapaturmavakuutuksissa
Oinonen, Milla-Maria (2017)
Oinonen, Milla-Maria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091915246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017091915246
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten vakuutusehtoja tulisi tulkita ja soveltaa lainsäädännön, oikeuskäytännön ja sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella. Vakuutusehtojen tulkintaa on työssä tarkastelu erityisesti yksityistapaturmavakuutusten osalta. Vakuutussopimuksissa käytetään lähtökohtaisesti vakioehtoja, jotka ovat vakuutuksenantajan laatimia. Vakuutusehtojen osalta on kiinnitetty huomiota siihen, että ehtoihin perehtyminen on usein puutteellista, minkä lisäksi vakuutusehdot ovat yleensä pitkiä ja kuluttaja-asiakkaan kannalta vaikeaselkoisia. Vakuutusehtojen tulkinnasta syntyykin herkästi ristiriitoja vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välillä.
Opinnäytetyössä käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää. Teoriaosuuden tietolähteinä käytettiin vapaaehtoisia vakuutuksia koskevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa sekä sopimus- ja vakuutusoikeutta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Tutkimusosuudessa lähteinä käytettiin erityisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä ja Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksia.
Vakuutussopimuksiin sovelletaan samoja tulkintaperiaatteita ja -sääntöjä kuin muihin varallisuusoikeudellisiin sopimuksiin. Tulkinnan tarkoituksena on selvittää, millaisen sisällön osa-puolet ovat tarkoittaneet antaa sopimukselleen tai jollekin siihen kuuluvalle ehdolle. Vakuutussopimuksia tulee tulkita objektiivisesti ja tulkinnan lähtökohtana pidetään ehdon sanamuotoa. Vakioehtojen osalta keskeisiksi tulkintaperiaatteiksi ovat muodostuneet epäselvyyssääntö ja rajoitusehtojen suppean tulkinnan periaate.
Yksityistapaturmavakuutuksia koskeneet korvausriidat ovat usein liittyneet tapaturmamääritelmän täyttymiseen. Vakuutusehdoissa tapaturmalla tarkoitetaan tyypillisesti äkillistä ja ulkoista ruumiinvamman aiheuttavaa tapahtumaa, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Ratkaisukäytännössä on katsottu, että kaikkien tapaturmamääritelmään kuuluvien vaatimusten on täytyttävä, jotta vakuutuskorvausta on tullut suorittaa. Sellaisissa tapauksissa, joissa vahingon laajuuteen on vaikuttanut tapaturman lisäksi jokin sairaus tai vika, on vakuutuskorvausta tullut maksaa siltä osin kuin vahingon on katsottava aiheutuneen tapaturmasta.
Opinnäytetyössä käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää. Teoriaosuuden tietolähteinä käytettiin vapaaehtoisia vakuutuksia koskevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa sekä sopimus- ja vakuutusoikeutta koskevaa oikeuskirjallisuutta. Tutkimusosuudessa lähteinä käytettiin erityisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä ja Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksia.
Vakuutussopimuksiin sovelletaan samoja tulkintaperiaatteita ja -sääntöjä kuin muihin varallisuusoikeudellisiin sopimuksiin. Tulkinnan tarkoituksena on selvittää, millaisen sisällön osa-puolet ovat tarkoittaneet antaa sopimukselleen tai jollekin siihen kuuluvalle ehdolle. Vakuutussopimuksia tulee tulkita objektiivisesti ja tulkinnan lähtökohtana pidetään ehdon sanamuotoa. Vakioehtojen osalta keskeisiksi tulkintaperiaatteiksi ovat muodostuneet epäselvyyssääntö ja rajoitusehtojen suppean tulkinnan periaate.
Yksityistapaturmavakuutuksia koskeneet korvausriidat ovat usein liittyneet tapaturmamääritelmän täyttymiseen. Vakuutusehdoissa tapaturmalla tarkoitetaan tyypillisesti äkillistä ja ulkoista ruumiinvamman aiheuttavaa tapahtumaa, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Ratkaisukäytännössä on katsottu, että kaikkien tapaturmamääritelmään kuuluvien vaatimusten on täytyttävä, jotta vakuutuskorvausta on tullut suorittaa. Sellaisissa tapauksissa, joissa vahingon laajuuteen on vaikuttanut tapaturman lisäksi jokin sairaus tai vika, on vakuutuskorvausta tullut maksaa siltä osin kuin vahingon on katsottava aiheutuneen tapaturmasta.