SIPPOLAN RUUMISPAARIT : ja muita tarinoita viimeiseltä matkalta

Abstract

Sippolan ruumispaarit vuodelta 1829 on konservoitu ennen niiden asettamista näytteille Sippolan kirkkoon. Ruumispaarien käyttöhistoria sekä yleisellä että paikallishistoriallisella tasolla on selvitetty, minkä lisäksi on perehdytty muuhun paareihin liittyvään esineistöön, kuten siunaushiekkalapioihin ja paarivaatteisiin. Konservointityössä on huomioitu ei-museoympäristöön sijoitettavan esineen edustamat arvot, näyttelytilan vaikutus materiaalivalintoihin sekä useita konservointieettisiä näkökohtia.

Ruumispaarien ja niihin liittyvien esineiden historiaa ja käyttöä on selvitetty etupäässä kirjallisista lähteistä. Suomalaisten ruumispaarien vertailua varten on koottu kuvamateriaalia seurakunnilta ja museoilta eri puolilta Suomea. Aineistoa on tyypitelty ja analysoitu pyrkien löytämään tyylillisiä, aikakaudellisia ja alueellisia eroja. Käytännön konservointityössä on vertailtu erilaisten konservointimateriaalien ominaisuuksia. Tutkimuksen pääpaino on puunlujituksessa ja jalkojen pitkittäissuuntaisten jatkosliitosten korjaamisessa. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös aikaisempia konservointiraportteja ja tutkimuksia. Lisäksi paareille on suoritettu rautaosien stabilointi, liimamaali- ja öljymaalipinnan puhdistus sekä suojalakkaus.

Suomalaisia ruumispaareja on säilynyt runsaasti. Suurin osa paareista on seurakuntien omistuksessa, eikä niistä ole aiemmin tehty kattavaa tutkimusta. Tässä työssä on esitetty tyylillinen yleiskatsaus suomalaisista ruumispaareista eritellen paarien väri- ja koristeaiheita, kokoa, muotokieltä ja tekstiaiheita. Sippolan ruumispaareissa on todettu olevan joitakin ainutlaatuisia piirteitä. Konservointityössä on käytetty pääasiallisina materiaaleina synteettisiä polymeerejä. Jatkosliitosten korjauksessa on pohdittu erilaisia rakenneratkaisuja, ja työ on toteutettu käyttäen epoksia ja polyamidimuovia.

Ruumispaarien ja muun hautajaisesineistön tarkastelu on merkittävä osa kansatieteellistä tutkimusta, ja sen kautta voidaan saada tietoa myös yhteiskunnallisista, sosiologisista ja jopa teologisista käsityksistä ja niiden muutoksista. Sippolan ruumispaarien konservointi ja näytteilleasettaminen toimivat hyvänä esimerkkinä hautajaisesineen arvottamisesta ja modernien konservointiteorioiden ja -menetelmien käytöstä.

The bier of Sippola dates back to 1829 and originates from the parish of Sippola in Kymenlaakso region, South-Eastern Finland. For reference, the bier was compared with other Finnish biers from the 18th and 19th centuries. The context was broadened by examining the traditional use, decoration, storage and symbolism of the biers as well as other death-related objects such as funeral palls and ceremonial spades. Before displaying the bier in the church of Sippola as a museum piece, conservation treatment had to be carried out. It involved consolidation of the legs of the bier damaged by wood-rotting fungi, repair of the sawn-off legs, cleaning the oil paint and distemper surface and stabilization of the corroded iron fittings.

There are many surviving biers in Finland but very few of them have been carefully examined, restored or preserved. The bier of Sippola is to set an example and contribute to the research and understanding of death and death-related objects in all their aspects. The report serves as a case study and offers practical information on conservation methods, materials and their applications.

In order to gain information on other existing biers, several parishes and museums were contacted throughout Finland. Some introductory and speculative generalizations were made based on this narrow sampling. The historical context was derived from mainly literary sources but also by deduction from the verbal and pictorial reference. The conservation treatment was analyzed from practical bases. The methods were tested in practice before use and previous case studies were revised for the use of materials.

The bier of Sippola was found to be of a common model amongst Finnish biers, with some uncharacteristic features. Synthetic polymers were used as the main conservation materials and some innovative applications were found. The contemporary meaning and symbolism of a death-related object being on display was also discussed alongside some matters of conservation ethics.