Liharotusonnin käyttöön liittyvät poikimavaikeudet lypsylehmillä

Abstract

Liharotusonneja käytetään lypsykarjan huonoimmille lehmille, joista ei haluta uusia lypsylehmiä mutta joita ei ole kuitenkaan taloudellisesti järkevää poistaa karjasta. Tällöin lehmät saadaan jatkamaan maidontuotannossa ja vasikan lihantuotanto-ominaisuudet ovat paremmat kuin lypsyrotuisella vasikalla. Liharotusonnien käyttöä jarruttaa kuitenkin pelko poikimavaikeuksista. Poikimavaikeudet vaikuttavat negatiivisesti emon terveyteen ja tuotantokykyyn sekä lisäävät vasikan menehtymisriskiä.

Opinnäytetyössä tutkittiin poikimavaikeuksia lypsylehmien liharoturisteytyksissä ja verrattiin niitä puhtaisiin lypsyrotupoikimisiin. Lisäksi vertailtiin ensikkojen eli ensimmäistä kertaa poikivien lehmien ja useamman kerran poikineiden lehmien eroja poikimavaikeuksien esiintymisessä.

Tutkimus suoritettiin tilastollisena analyysina aineistosta, joka saatiin Faba osk:lta. Aineisto sisälsi vuosien 2011 - 2016 lypsykarjan poikimiset ja kunkin poikimisen kohdalla tiedot vasikkakuolleisuudesta, mahdollisesta poikimavaikeudesta, poikimakerrasta, emän ja isän roduista sekä poikimavuodesta. Rajauksen jälkeen jäi analysoitavaksi 893 362 poikimatietoa.

Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että risteytyspoikimisissa vaikeita poikimisia on enemmän kuin lypsyrotupoikimisissa erityisesti ensikoilla. Suurimpien liharotujen käyttö oli riskitekijä poikimavaikeuksille, mutta pienimmät rodut puolestaan olivat lähes yhtä turvallisia kuin lypsyrodut. Rodun koko ei kuitenkaan selittänyt poikimavaikeuksien esiintymistä kaikissa tapauksissa. Vasikkakuolleisuutta esiintyi suunnilleen saman verran sekä lypsy- että risteytyspoikimisissa.

Beef sires are used for dairy cows when their offspring is not wanted for further dairy production. This results in better quality beef calves compared to dairy calves bred for slaughter and allows the cow to continue in dairy production. However, the fear of obstructed labour hinders the use of beef sires. Calving difficulties have negative effects on the health and production capabilities of the cow and increase calf mortality.

The subject of this thesis was to study the incidence of calving difficulties in the crossbreeding of beef sires and dairy cows and to compare it to the one of purebred dairy cow calvings. Comparisons were also made between the calving difficulty incidence of heifers and cows. The study was conducted with the means of statistical analysis, and the research data was acquired from Faba. The data contained the calvings during the years 2011 - 2016 and information about calf deaths, possible calving difficulties, parity, the breeds of the sire and dam and the year of calving. After the cropping of the data, 893 362 calvings were left for analysis.

The results showed that the incidence of calving difficulties was higher in crossbreed calvings than in purebred dairy calvings, especially in heifers. The use of the largest beef breeds for dairy cows was a risk factor for calving difficulties, whereas the smallest were almost as safe as dairy breeds. The size of the breed did not, though, explain calving difficulties in all cases. The calf mortality rate was approximately the same in both dairy and cross breed calvings.