Hirvivioituksen vaikutus sahatukin laatuun

Abstract

Hirvet aiheuttavat merkittävää tuhoa havu- ja lehtipuutaimikoille vuosittain. Puiden kasvutappiot ja laatuviat aiheutuvat hirvien katkoessa puun oksia ja latvakasvaimia. Hirvituhojen määrään vaikuttaa oleellisesti vallitseva hirvikanta, jota voidaan säädellä metsästämällä.

Tutkimus perustui vuonna 1980 perustetun hirvivioituskokeen aineistoon, jossa männyntaimia on vioitettu tarkoituksella mukaillen hirvien tekemiä tuhoja. Koepuut on mitattu maastossa, ja ne on käytetty Uimaharjun sahalla tukkiröntgenissä. Tavoitteena oli tutkia, miten hirvivioitus vaikuttaa puun käyttöön sahatukkina ja löytyykö tukkiröntgen kuvien perusteella sellaisia sisäisiä vikoja joita ei pystytä maastossa havaitsemaan.

Tutkimuksesta ilmeni, että 70 % vioitetuista taimista ja 21,4 % vioittamattomista ei sovellu käytettäväksi sahatukkina. Tulos saatiin analysoimalla tukkiröntgenistä saatuja kuvia visuaalisesti. Syynä kelpaamattomuudelle oli useimmiten joko mutka tukkirungossa tai lenkous.

Mooses cause significant damage to the hardwood and softwood saplings annually. Tree growth losses and quality defects are caused by the decomposition of tree branches and treetop tumors. The amount of moose damages depends on predominant strain of mooses which can be controlled by hunting.

The research was based on the material of artificial moose damage test set up in 1980, in which pine saplings have been deliberately damaged by adapting moose damages. Test trees have been measured in the forest after felling, and radiographed in the Uimaharju sawmill with an X-ray machine. The aim was to find out how moose damage affects the use of wood in the sawmills, and if there are internal defects that can not be detected in the forest.

The study showed that 70 % of damaged saplings and 21.4 % of undamaged saplings are not suitable to be used as sawn timber. The result came by visualizing the images from the X-ray machine. The reason for the invalid result was most often bend or lane in a log.