Rikoslain 10 luku hyödyn menettäminen

Abstract

Rikoslain 10 luvun hyödyn ja laajennetun hyödyn menettämistä, sekä laajennettuä hyötyä koskevat menettelysäännökset kokivat merkittäviä uudistuksia vuonna 2016. Hyödyn menettämistä koskevien säännösten uudistus perustui Euroopan unionin vuonna 2014 antamaan rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa koskevaan direktiiviin, jonka tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä menettämisseuraamusten osalta ja tehostaa hyödyn poisottamista unionin alueella. Samalla menettämisseuraamuksia koskevaan menettelysäännöksen lisättiin laajennetun hyödyn menettämistä koskeva käänteinen todistustaakka.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää oikeuslähteiden ja syyttäjille kohdistettujen haastatteluiden avulla, miten rikoslain 10 luku on muuttunut ja mitkä ovat olleet keskeiset muutokset säännöksissä. Työssä selvitettiin, mikä on lakimuutoksen tausta, keskeiset muutokset ja onko lakimuutoksella vaikutusta syyttäjien tekemään syyteharkintaprosessiin. Erityisesti opinnäytetyössä syvennyttiin laajennetun hyödyn (RL 10:3) poisottamista koskevan säädöksen, sekä menettämisseuraamuksia koskevan menettelysäännöksen (RL 10:9) laajennettua hyödyn menettämistä koskevaan uudistukseen käännetyn todistustaakan osalta.

Opinnäytetyön perusteella hyödyn menettämistä (RL 10:2) koskevaan säädökseen on kirjoitettu auki hyötyä koskeva määritelmä, sekä tuotu lakitasolle vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Keskeisin käytännön uudistus tutkimuksen ja tehtyjen haastattelujen perusteella oli konfiskaatiopiirin laajentuminen henkilöihin, jotka vastaanottavat hyötyä avustaakseen rikoksentekijää vahingonkorvauksen tai menettämiseuraamuksen välttämiseksi.

Tutkimuksen perusteella laajennettua hyötyä koskevan (RL 10:9) käännetyn todistustaakan osalta asiantuntijat ovat suhtautuneet varauksella käännetyn todistutaakan käyttöönottoon lainsäädännössä ja tätä on vastustettu sekä asetettu kritiikkiä laajalti lainvalmistelun yhteydessä.

Tutkimuksesta on kuitenkin johdettavissa, että käännetty todistustaakka ei kuitenkaan näyttele syyttäjän työn näkökulmasta merkittävää muutosta. Syyttäjän on edelleen huolehdittava, että tarvittava näyttö tulee hankkia menettämisseuraamuksen perusteista huomioiden, että vaikka vastaaja esittäisikin näyttöä omaisuuden laillisesta lähteestä, kääntyy todistustaakka edelleen syyttäjälle, jonka täytyy edelleen näyttää toteen vaatimuksensa perusta. Edelleen tutkimuksesta on johdettavissa, että käännetty todistustaakka ei loukkaa syyttömysolettamaa tai aiheuta ristiriitaa itsekriminoinsuojan osalta, harkintaa tulee käyttää milloin todistustaakka voidaan kääntää vastaajalle.

The reform of criminal code on proceeds of crime came into effect in year 2016. The reform was based on the European Union directive on the freezing and confiscation of instrumentalities and proceeds of crime in the European Union that was legislated in 2014. The directive’s objective is to bring closer legislation of the Member States and optimize confiscating proceeds of crime. In addition requirements of directive, an inversed burden of proof concerning extended confiscation was legislated simultaneously.

The aim of the thesis was to find out through sources of law and interviews with prosecutors, how Chapter 10 of the Criminal Code has changed and what have been the main changes in the act. The thesis resolves the background of the law change, the main changes, and whether the law change has an impact on the prosecution process of prosecutors. In particular, the thesis immersed in the reversed burden of proof concerning the reform of the Extended confiscation Act (Criminal Code 10:3) and the procedure act wich contains regulations of the reversed burden of proof (Criminal Code 10:9).

Proceed of crime (Criminal Code 10:2) includes for the first time a definition of benefits and former legal praxis is included. The most important practical reform based on the study and conducted interviews was the extension of the confiscation circuit to the persons receiving benefits to assist the offender in order to avoid damages or loss of proceeds of crime.

Regarding the reversed burden of proof of extended confiscation of proceeds of crime (Criminal Code 10:9), the experts have taken reservations to the introduction of a reversed legal burden by law. This has been opposed and widely criticized in the context of law drafting.

From the study it can be deducted that the reversed burden of proof does not, however, show a significant change in the work of the prosecutors. The prosecutors must continue to ensure that the necessary evidence is obtained. Even when the accused gives proof of that assets are legaly acquired, burden of proof turns back to the prosecutor who still needs to prove the basis of his claim. Further more, it can be inferred from the study that the reversed burden of proof does not violate the presumption of innocence or contradict self-protection, consideration should be given when the burden of proof can be transferred to the defendant.