Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti. Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
Ryhmäkodin psykososiaalinen tuki apuna Suomeen sopeutumisessa : yksintulleiden alaikäisten afgaanipoikien kokemuksia turvapaikanhakuprosessin aikana
Koli, Sari (2017)
Koli, Sari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110816730
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017110816730
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yksin Suomeen tulleiden alaikäisten afgaani-turvapaikanhakijoiden kokemuksia ryhmäkodissa saadusta psykososiaalisesta tuesta ja sen vaikutuksista heidän sopeutumiseensa Suomeen. Tavoitteena oli tuottaa ryhmäkodille tietoa siitä, kuinka he olivat onnistuneet sopeutumista tukevassa työssään, ja antaa mahdollisia kehitysehdotuksia alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelyyn.
Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat yksintullut alaikäinen afgaani-turvapaikanhakija, sopeutuminen ja psykososiaalinen tuki. Laadullinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluilla. Viittä ryhmäkodissa asuvaa 15–16 –vuotiasta hazara-taustaista afgaanipoikaa haastateltiin loka-marraskuussa 2016. Aineisto analysoitiin teemoittain teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teemoiksi muodostuivat perushoiva, ihmissuhteet, iän mukaisen kehityksen tukeminen ja kulttuurisensitiivisyys.
Tulosten mukaan ryhmäkodin psykososiaalinen tuki koettiin perushoivan osalta hyväksi ja sopeutumista tukevaksi. Muiden teemojen sisällä oli sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Omaohjaajasysteemi koettiin hyväksi ja käytännössä osittain toimivaksi, ja ryhmäkodin muilta nuorilta saatu vertaistuki sopeutumista edistäväksi. Tiedonsaanti nuorten arjen asioista oli hyvää, ja jokainen tunsi kuuluvansa Suomessa johonkin, joko ryhmäkodin yhteisöön tai yleisemmin suomalaiseen yhteiskuntaan. Koetut puutteet liittyivät psyykkisen ja emotionaalisen tuen määrään ja laatuun. Oman uskonnon ja kulttuurin harjoittamisen mahdollisuus koettiin tärkeäksi ja sopeutumista tukevaksi asiaksi, kun taas kulttuurierojen huomioimisessa olisi ollut parantamisen varaa. Saman etnisen taustan omaavien ohjaajien kielen ja kulttuurin tuntemus helpotti sopeutumista.
Saadut tulokset lähinnä vahvistavat aiempaa tutkimustietoa siitä, millaisiin asioihin ryhmäkodin psykososiaalisen tuen piirissä erityisesti tulisi kiinnittää huomiota, jotta sopeutuminen olisi helpompaa. Tuen osa-alueita tulee painottaa turvapaikkaprosessin vaiheen, lapsen tilanteen ja kehitysvaiheen sekä mahdollisen kriisin vaiheen mukaisesti. Jokaiselle lapselle tulee muodostua turvallinen kiintymyssuhde ainakin yhteen ryhmäkodin aikuiseen. Henkilökunnan tulisi olla kulttuurisensitiivisiä moniosaajia, jotta perusasioiden ja käytännön tuen lisäksi psykososiaalinen tuki kattaisi myös lasten psyykkiset ja emotionaaliset tarpeet. Jatkossa voisi tutkia sopeutumista edistäneitä hyviä käytäntöjä ryhmäkodin ulkopuolelta, kuten tuki- ja kummiperhetoimintaa tai yksintulleiden aikuistuneiden maahanmuuttajien tarjoamaa vertaistukea.
Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen keskeisiksi käsitteiksi muodostuivat yksintullut alaikäinen afgaani-turvapaikanhakija, sopeutuminen ja psykososiaalinen tuki. Laadullinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluilla. Viittä ryhmäkodissa asuvaa 15–16 –vuotiasta hazara-taustaista afgaanipoikaa haastateltiin loka-marraskuussa 2016. Aineisto analysoitiin teemoittain teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Teemoiksi muodostuivat perushoiva, ihmissuhteet, iän mukaisen kehityksen tukeminen ja kulttuurisensitiivisyys.
Tulosten mukaan ryhmäkodin psykososiaalinen tuki koettiin perushoivan osalta hyväksi ja sopeutumista tukevaksi. Muiden teemojen sisällä oli sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Omaohjaajasysteemi koettiin hyväksi ja käytännössä osittain toimivaksi, ja ryhmäkodin muilta nuorilta saatu vertaistuki sopeutumista edistäväksi. Tiedonsaanti nuorten arjen asioista oli hyvää, ja jokainen tunsi kuuluvansa Suomessa johonkin, joko ryhmäkodin yhteisöön tai yleisemmin suomalaiseen yhteiskuntaan. Koetut puutteet liittyivät psyykkisen ja emotionaalisen tuen määrään ja laatuun. Oman uskonnon ja kulttuurin harjoittamisen mahdollisuus koettiin tärkeäksi ja sopeutumista tukevaksi asiaksi, kun taas kulttuurierojen huomioimisessa olisi ollut parantamisen varaa. Saman etnisen taustan omaavien ohjaajien kielen ja kulttuurin tuntemus helpotti sopeutumista.
Saadut tulokset lähinnä vahvistavat aiempaa tutkimustietoa siitä, millaisiin asioihin ryhmäkodin psykososiaalisen tuen piirissä erityisesti tulisi kiinnittää huomiota, jotta sopeutuminen olisi helpompaa. Tuen osa-alueita tulee painottaa turvapaikkaprosessin vaiheen, lapsen tilanteen ja kehitysvaiheen sekä mahdollisen kriisin vaiheen mukaisesti. Jokaiselle lapselle tulee muodostua turvallinen kiintymyssuhde ainakin yhteen ryhmäkodin aikuiseen. Henkilökunnan tulisi olla kulttuurisensitiivisiä moniosaajia, jotta perusasioiden ja käytännön tuen lisäksi psykososiaalinen tuki kattaisi myös lasten psyykkiset ja emotionaaliset tarpeet. Jatkossa voisi tutkia sopeutumista edistäneitä hyviä käytäntöjä ryhmäkodin ulkopuolelta, kuten tuki- ja kummiperhetoimintaa tai yksintulleiden aikuistuneiden maahanmuuttajien tarjoamaa vertaistukea.