Skitsofreniaa sairastavan näkökulmia diabeteksen omahoitoon

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millaisia kokemuksia skitsofreniaa sairastavilla mielenterveyskuntoutujilla on diabeteksen omahoidosta. Tavoitteena oli saada tietoa diabeteksen omahoitoon liittyvistä ajatuksista ja tunteista, edistää terveystottumusten muuttamista ja terveellisten elämäntapojen ylläpitoa skitsofreniaa sairastavilla diabeetikoilla sekä saada lisätietoa heidän ohjaajilleen diabeteksen omahoidon tukemiseen. Opinnäytetyössä selvitettiin omahoidon toteutumista edistäviä ja vaikeuttavia tekijöitä sekä kuntoutujien odotuksia ja toiveita omahoidon tukemiseen. Toimeksiantajana opinnäytetyölle toimi mielenterveyskuntoutujille suunnattu kuntoutumispalveluja tuottava yhdistys.

Teoreettisessa viitekehyksessä määriteltiin skitsofrenia sairautena sekä mielenterveyskuntoutujan roolia. Siinä määriteltiin myös diabetes sairautena sekä skitsofrenian tuomat erityispiirteet diabetekseen. Teoriaosuudessa käsiteltiin kokonaisvaltaisesti diabeteksen omahoitoa ja hoidon ohjauksen merkitystä sekä sitä, miten skitsofrenia sairautena vaikuttaa diabeteksen omahoitoon. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin haastattelemalla neljää diabetesta sairastavaa mielenterveyskuntoutujaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Opinnäyteyön tulosten mukaan diabeteksen omahoitoa edistävät aikaisemmat onnistumisen kokemukset, terveellisten elämäntapojen vaikutusten huomaaminen arjessa ja tukeen liittyvät positiiviset kokemukset. Vaikeuttaviksi tekijöiksi ilmenivät tavaksi tulleiden elintapojen muuttaminen, motivaation puute ja ohjaukseen liittyvät negatiiviset kokemukset. Kuntoutujat odottivat saatavilla olevan tuen olevan pääasiassa emotionaalista tukea ja vertaistukea, ja ohjaajilta saatavan tuen olevan pääosin dialogista ja arvostavaa. Negatiivisia odotuksia kohdistui erityisesti tupakointiin liittyvään ohjaukseen. Kuntoutujilla oli myös toiveita asumisyksikön käytänteiden muuttamiseen.

Opinnäytetyössä saatuja tuloksia verrattiin teoriaan omahoidosta ja sen ohjauksesta. Tulokset ovat hyödynnettävissä yhteisössä, jonne opinnäytetyö on tehty sekä muissa samankaltaisissa yksiköissä. Kehittämisehdotuksiksi esitettiin tupakoinnin asteittaisen vähentämisen tukemista lopettamiseen kannustamisen sijaan, diabetesvastaavan nimeämistä työyhteisöön sekä dialogisen vuorovaikutusorientaation käytön lisäämistä.

The purpose of this thesis was to describe the experiences that schizophrenic rehabilitees have of diabetes self-care. The aim of this thesis was to produce new knowledge of thoughts and feelings that are involved in self-care for diabetes, to help promote health habits and to help maintain healthy life-style changes of schizophrenic people with diabetes as well as to gain more knowledge for their instructors to help them uphold diabetes self-care. The factors behind positive and negative effects on self-care and rehabilitees’ expectations and hopes towards guidance were sorted out in this thesis. The employer of this thesis was a corporation which provides mental health rehabilitation services.

The conceptual framework of this thesis defines schizophrenia and the role of the mental health rehabilitee. It also defines diabetes, and how schizophrenia affects it. The conceptual framework discusses diabetes self-care and professional instruction to it as well as how schizophrenia affects diabetes self-care. The thesis was made applying qualitative method. The data was collected by theme interviewing four diabetic mental health rehabilitees. The data was studied using inductive content analysis.

According to the results of this thesis positive experiences of succeeding, noticing the effects of healthy life-styles in everyday life and the positive experiences of received aid promote the self-care of diabetes. The results also state that life-style changes that have already become a habit, lack of motivation and negative experiences towards professional instruction complicate the self-care of diabetes. The rehabilitees expected that the available aid would mostly be emotional support and peer support, and the aid coming from the instructors would mostly be dialogical and appreciative. Especially advice on quitting smoking was expected to cause negative experiences. The rehabilitees also wished to improve some customs of the rehabilitation unit.

The results of this thesis were compared with already existing knowledge of self-care for diabetes and the ways to instruct self-care. The corporation, for which the thesis was originally made, and other similar corporations, could benefit from the results in their rehabilitant units. Development proposals were given based on the results of this thesis, the purpose of which was to help a smoker gradually cut down on smoking instead of trying to support giving it up, to name a diabetes counsellor out of the work community and to use more dialogical interaction orientation.