Itsekriminointisuojan soveltamisala ja siitä aiheutuvat ristiriidat

Abstract

Itsekriminointisuoja tarkoittaa oikeutta vaieta ja olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen. Syytettyä ei saa pakottaa todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyyttään. Itsekriminointisuojan katsotaan kuuluvan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa mainittuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Se suojaa syytetyn tahtoa viranomaisten epäasiallista pakottamista vastaan. Yleinen etu ei oikeuta itsekriminointisuojan loukkausta. Opinnäytetyössä käsiteltiin itsekriminointisuojan soveltamisalaa ja mahdollisia siitä aiheutuvia ristiriitoja lainopillisen tutkimuksen avulla. Itsekriminointisuoja on laaja aihe ja muotoutuu koko ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Aihe on ajankohtainen, koska Suomessa siihen on alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Henkilöä ei voi velvoittaa aktiivisesti selvittämään rikostaan, mutta hänellä on velvollisuus passiivisesti sietää pakkokeinoja. Oikeus vaieta ei ole ehdoton oikeus, vaan vaikenemisesta voidaan tietyissä määrin tehdä myös epäedullisia päätelmiä. Itsekriminointisuoja on joissain tilanteissa katsottu rinnastuvan vastuuvapausperusteisiin, mutta asiasta ei ole yksiselitteistä tulkintaa. Itsekriminointisuojan pääsisältö on rikosprosessissa, mutta se voi ulottua myös sen ulkopuolelle. Ulosotto- ja konkurssilakiin lisätyt säädökset ovat selkeyttäneet aihetta hieman. Kuitenkin yksi suurimmista itsekriminointisuojaan liittyvistä ongelmista on, että ihmiset eivät tiedä sen soveltamisalasta tarpeeksi.

The right not to incriminate oneself contains the right to silence and the protection against self-incrimination. The accused cannot be compelled to testify against him/herself or to confess guilt. The right not to incriminate oneself is considered to belong to fair trial mentioned in the Constitution of Finland and in the European Convention on Human Rights. It provides the accused with protection against improper compulsion by the authorities. The public interest does not justify violation of this right. The thesis discusses the scope of the right not to incriminate oneself and possible resulting contradictions through a legal research. The right not to incriminate oneself is a wide topic and it is continuously modelled by judicial custom of European Court of Human Rights. This right is a topical issue, also because the topic has been noticed in Finland only in the recent years. The person cannot be obligated to solve his/her crime actively, but he/she has an obligation to passively tolerate the use of compulsory powers. The right to silence is not absolute but to some extent unfavorable conclusions can also be made. In some cases, right not incriminate oneself is considered to be comparable to the reason of exemption from liability but there is not unambiguous interpretation. Substance of the right not to incriminate oneself is in criminal procedure but it can also extend beyond it. The statutes added to the Execution Act and to the Bankruptcy Act have clarified the subject a little. However, one of the biggest problems of the right not to incriminate oneself is that people do not know about its scope enough.