Lineaarisesta elokuvasta interaktiiviseen hyperelokuvaan : Fennia Prize 2009 -näyttely Internetissä

Abstract

Internetin käyttö on lisääntynyt vuosien aikana merkittävästi ja samaan aikaan myös tiedonsiirtonopeudet ovat kasvaneet. Televisio ja Internet ovat hiljalleen yhdistymässä ja jo nyt Internet on täynnä sivustoja, joiden päätarkoitus on tarjota käyttäjille videosisältöä.

Tavoitteenani oli tehdä Design Forum Finlandin Fennia Prize 2009 -kilpailun verkkonäyttelyversio, jossa käyttäjä voisi selata teoksia kuin olisi itse ollut paikalla oikeassakin näyttelyssä. Tutkin onko mahdollista tehdä lineaarinen video, jota voidaan näyttää julkisessa tilassa ja käyttää samaa videota myös WWW-sivulla interaktiivisena multimediaesityksenä. Selvitän myös mitä ominaisuuksia lineaarisesta videosta joudutaan jättämään pois ja säilyttääkö interaktiivinen esitys videolle mahdollisen realistisen kuvauksen.

Tutkimukseni osoittaa, että murros digitaalisen ja analogisen median välillä on jo tapahtunut ja nykyinen teknologia antaa mahdollisuuden luoda interaktiivisia hyperelokuvia, joissa katsoja voi vaikuttaa sisältöön, tuoda sisältöä muista lähteistä ja jopa luoda omaa sisältöä. Videoteos ei ole enää yhden tekijän näkemys, vaan kuka tahansa voi olla tekijä ja pisimmälle vietynä teos saatetaan generoida automaattisesti tietokantojen avulla, jolloin voidaan puhua tuottavasta tekoälystä, joka tuottaa ymmärrettävää sisältöä.

The Internet is used more and more and at the same time, the transfer capacities have risen. The television and Internet are slowly coming closer to each other and there are already many websites where the main purpose is to deliver video content to the users.

The objective of this thesis was to make an Internet version of the exhibition of the Fennia Prize 2009 - competition, in which the users can browse the works as they would in a real exhibition. I examined whether if is it possible to make a linear video which can be viewed in public places, and also use the same video on a webpage where it would be an interactive multimedia presentation. I also studied what features I had to leave out from the linear video and whether the interactive presentation had to retain the same realistic touch there is in a traditional video.

My study showed that a breach between the analog and digital media has already taken place and that the present technology makes it possible to create interactive hyper-movies in which the viewers can influence the content, bring content from other sources or even create their own content. Video is not a one man's vision anymore, it is possible for anyone to be the creator and, to take the point even further, it is possible to generate the video automatically with the help of databases, thus making it possible to speak about artificial intelligence producing understandable content.