Vanhempien motivoituminen elintapamuutokseen, kun lapsella on tyypin II diabeteksen riskitekijöitä
Eskelinen, Emmi; Mykkänen, Emma (2017)
Eskelinen, Emmi
Mykkänen, Emma
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121020438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121020438
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat vanhempien elintapamuutokseen motivoitumiseen, kun lapsella on riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Työn tavoitteena on kehittää terveydenhuollon ammattilaisten ja lasten kanssa työskentelevien käytössä olevia keinoja ohjata alakouluikäistä lasta ja tämän perhettä elintapamuutokseen. Aineistoa haettiin EBSCO-host, ProQuest Central ja Medic-tietokannoista vuosilta 2010-2017. Analysoitavaksi valittiin yhdeksän englanninkielistä alkuperäistutkimusta.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella vanhempien motivoitumista perheen elintapamuutokseen paransi vanhempien tietoisuuden lisääntyminen ja esimerkiksi lapsen paino-ongelman tunnistaminen sekä koulusta tai hoitohenkilökunnalta saatu tuki. Motivoitumista edisti lisäksi vanhempien positiivinen asenne muutosta kohtaan ja usko omiin kykyihin. Myös lapsella itsellään oli vaikutus vanhempien motivoitumiseen.
Motivoitumista esti vanhempien heikko itseluottamus, aiemmat epäonnistuneet yritykset muuttaa omia tai lapsen elintapoja, ulkopuolelta saadun tuen puute sekä uskomus, ettei ennaltaehkäiseviä toimia tarvita. Ulkoisia motivaatiota heikentäviä tekijöitä olivat muun muassa ajan rajallisuus sekä kulkuyhteyksien puute.
Tulosten perusteella vanhempien motivoitumiseen vaikuttavat tekijät ovat monisyisiä ja ne tulisi kaikki huomioida elintapaohjausta annettaessa. Jatkossa olisi tarpeellista tutkia ohjauksen toteutumista kouluterveydenhuollossa Suomessa sekä perheiden että terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella vanhempien motivoitumista perheen elintapamuutokseen paransi vanhempien tietoisuuden lisääntyminen ja esimerkiksi lapsen paino-ongelman tunnistaminen sekä koulusta tai hoitohenkilökunnalta saatu tuki. Motivoitumista edisti lisäksi vanhempien positiivinen asenne muutosta kohtaan ja usko omiin kykyihin. Myös lapsella itsellään oli vaikutus vanhempien motivoitumiseen.
Motivoitumista esti vanhempien heikko itseluottamus, aiemmat epäonnistuneet yritykset muuttaa omia tai lapsen elintapoja, ulkopuolelta saadun tuen puute sekä uskomus, ettei ennaltaehkäiseviä toimia tarvita. Ulkoisia motivaatiota heikentäviä tekijöitä olivat muun muassa ajan rajallisuus sekä kulkuyhteyksien puute.
Tulosten perusteella vanhempien motivoitumiseen vaikuttavat tekijät ovat monisyisiä ja ne tulisi kaikki huomioida elintapaohjausta annettaessa. Jatkossa olisi tarpeellista tutkia ohjauksen toteutumista kouluterveydenhuollossa Suomessa sekä perheiden että terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta.