Important things in life from the view of Finnish and Indian children age of six

Abstract

This thesis is executed in collaboration between Laurea University of Applied Sciences and Kalinga Institute of Industrial Technology. Research is part of Finnish and Indian Wellbeing through Education -project, which explores children’s wellbeing between Finland and India, trying to find good practices to share. The research subjects of this study are six-year-old children and their experiences of wellbeing. The aim is to find answers for the research assignment. The aim of this study is to find out, what is important in life from the view of Finnish and Indian children age of six. The research is written in English.

The theory base can be found from the four levels of wellbeing partitioned by Minkkinen (2015): physical, psychological, social and material. When researching children’s subjective wellbeing, taking Amarty Kumar Sen’s (1999) Capability Approach into account was relevant. According to this view, children themselves can effect wellbeing inside the frame of their environment. The concept of resilience is highly attached into Capability Approach.

This is an empirical study, where qualitative methods are used. The approach is phenomenological, which brings up the experimental side and therefore understanding individuals on a deeper level is possible. The data was collected in India in January 2017 and in Finland in March 2017 by using half-structured theme interviews. In both countries there were 11 interviewees, so altogether 22 children took part in this research. Before interviews, drawing was used as an ”ice-breaker” for examinees to feel more relaxed, not even realizing that they were answering the questions of a research. Analysis is executed by theory-guided content analysis.

There are three important results. First, children of both countries felt that playing, having relationships and possibility to attend schooling are important things in life. However, rea-sons for the matters of attending schooling were different. Indian children experienced that education defines their future, where as Finnish children said that learning is fun and school is a place to meet friends. Second, in the wellbeing of Finnish children, material aspect was pronounced and therefore the ways of spending free time were different to Indian children. The third result is that the content of interviews were diverse between countries because of cultural differencies in the field of listening children. Indian children were searching “the right answer” that might please an adult and were shy to express their opinions. Finnish children were brisk in their speech and were able to give arguments for their thoughts.

Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Laurea ammattikorkeakoulun ja Kalinga Institute of Industrial Technology instituutin kanssa. Tutkimus on osa Finnish and Indian Wellbeing through Education -projektia, jossa tutkitaan lasten hyvinvointia Suomen ja Intian välillä löytäen hyviä käytäntöjä jaettavaksi. Tutkimuskohteena tässä työssä ovat 6-vuotiaat lapset ja heidän hyvinvointikokemuksensa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä kuusivuotiaiden suomalaisten ja intialaisten lasten mielestä elämässä on tärkeää. Tutkimus on tehty englanniksi.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Minkkisen (2015) jaottelua hyvinvoinnin neljästä eri osa-alueesta: fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja materiaalisesta. Kun kyseessä on lasten subjektiivinen hyvinvointi, oli relevanttia ottaa mukaan myös Amartya Kumar Senin (1999) kyvykkyyslähestymistapa ”Capability Approach”. Tämän näkökulman mukaan lapset voivat itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa elinympäristönsä suomien puitteiden rajoissa. Resilienssin käsite on voimakkaasti yhteydessä Capability Approachiin.

Työ on empiirinen tutkimus, jossa on käytetty kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusmenetelmänä on fenomenologinen lähestymistapa, missä korostetaan kokemusperäisyyttä ja yksilöiden syvempi ymmärtäminen voi olla mahdollista. Aineisto on kerätty Intiasta tammikuussa 2017 ja Suomesta maaliskuussa 2017 käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Molemmissa maissa haastateltavia oli 11, eli tutkimukseen osallistui yhteensä 22 lasta. Ennen haastattelua käytettiin ”jään murtajana” piirtämistä, jotta tutkittavat rentoutuisivat. Analyysinä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Opinnäytetyön tuloksiksi nousi kolme eri asiaa. Ensimmäiseksi, molempien maiden lapset pitivät elämässä tärkeänä leikkimistä, ihmissuhteita sekä mahdollisuutta käydä koulua. Perustelut koulun käynnin tärkeydelle olivat kuitenkin erilaiset. Intialaislapset kokivat sen määrittelevän pitkälti heidän tulevaisuutensa, kun taas suomaislapset kertoivat oppimisen olevan hauskaa ja koulun olevan tärkeä paikka kohdata ystäviä. Toiseksi, suomalaisten lasten hyvinvoinnissa korostui materiaalisen hyvinvoinnin osa-alue ja sen myötä lasten tavat viettää vapaa-aikaa erosivat maiden kesken. Kolmas tärkeä havainto oli, että haastattelujen sisällöt erosivat toisistaan lasten kuuntelemisen kulttuurien myötä. Intialaiset lapset etsivät ”oikeaa vastausta”, joka saattaisi miellyttää aikuista, ja he olivat arkoja ilmaisemaan omia mielipiteitänsä. Suomalaiset lapset olivat puheissaan rohkeita ja kykenivät perustelemaan ajatuksiaan.