Mediakasvatuksen materiaalipankki Maunula-Oulunkylä leikkipuistoalueelle

Abstract

Mediakasvatuksen materiaalipankki Maunula-Oulunkylä leikkipuistoalueelle on leikkipuistoyksikön sisäiseen verkkoon luotu virtuaalinen materiaalipankki. Materiaalipankin tarkoituksena on ollut koota ajankohtaista tietoa mediakasvatuksesta, menetelmistä, teoriasta ja kokemustiedosta eri leikkipuistoista. Uudet Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittavat myös leikkipuistotoiminnalta mediakasvatuksen sisällyttämistä osaksi leikkipuistojen varhaiskasvatusta. Leikkipuistojen välillä on erilaista osaamista ja tietämystä mediakasvatuksesta, joiden eroja karsitaan tuottamalla kaikille työntekijöille yhteinen paikka mediakasvatuksellisen tiedon saamiseen eli palvelumuotoilun kautta tuotteistettu materiaalipankki. Materiaalipankin tavoitteina ovat olleet kerätä mahdollisimman monipuolisesti tietoa mediakasvatuksesta leikkipuistoille soveltuvasti, muuttaa puistojen välistä hiljaista tietoa avoimeksi osallistamalla lapset ja henkilöstö tiedonkeruun prosessiin ja toteuttaa mediakasvatuksen menetelmiä kahdessa eri leikkipuistossa sekä raportoida siitä materiaalipankkiin.

Materiaalipankkiin on kerätty tietoa painetuista, digitaalisista ja konsultointien ja kyselyn kautta saaduista lähteistä. Lisäksi Maunula-Oulunkylä leikkipuistoalueen kahdessa eri leikkipuistossa testattiin leikkipuistoille kehitettyjä menetelmiä, joissa käytettiin leikkipuistojen tabletteja. Kehittämistyö on toteutettu toiminnallisena opinnäytetyönä, jota on arvioitu SWOT-analyysin, osallistavan havainnoinnin, itsearvioinnin, työyhteisön ja esimiehen arviointien kautta mediakasvatuksen ja varhaiskasvatuksen teoreettiseen viitekehykseen reflektoiden. Menetelmien testaaminen toteutettiin 7-8-vuotiaiden koululaisten parissa, mutta materiaalipankin sisällössä on huomioitu kaikki leikki-puistojen asiakaskohderyhmät. Leikkipuistoille kehitetyt menetelmät muuttuivat toimintasuunnitelmien runkojen rajoista lapsen omaehtoisen mediakulttuurin ilmentämiseen ja uusien mediakokemusten tuottamiseen leikkipuiston oppimisympäristössä. Materiaalipankin kokoamisen prosessi kehittyi alun kyselylomakkeiden täsmällisistä pyynnöistä laajoihin mediakasvatuksen osa-alueisiin, asiakasryhmittäin jaoteltuihin materiaaleihin ja menetelmiin sekä mediakasvatuksen merkitystä korostavaksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksena syntyi keskustelua herättävä, mediakasvatukseen innostava ja työyhteisöä palveleva materiaalipankki.

The material database of media education, used by the Maunula-Oulunkylä playground area, is a virtual material database created in the intranet of the Maunula-Oulunkylä playground area’s unit. The goal of the material database has been collecting the most recent information on media education, working methods, theory and the idea of ‘expert by experience’ in different playgrounds. It has also become mandatory for playground areas to provide and organize media education as a part of early childhood education. The skill level and knowledge of the employees at different playgrounds differs, so the material database helps balancing the differences by providing the most recent information in one place that everyone can access. The aim of the material database was to gather information on media education so that it can be applied in the activities of the playground area. The goal of this social services Bachelor’s thesis was that, by using the material da-tabase, playground employees would be inspired to try including media education in their work, the otherwise unattainable information between different playgrounds would be shared and two different methods of media education in two different playground areas would be tested with the results reported in the material database.

The information has been gathered from physical and digital materials as well as consultations and a questionnaire. Two working methods specifically designed for playground area activities were also tested using the playgrounds’ own tablets. The development work has been carried out as a functional study that included a SWOT analysis, participatory observation, self-evaluation and the other employees’ and manager’s evaluation. All the information has been reflected on media education theory. The two methods that were tested ended up showing children’s media educational creativity as their own media culture. The material database expanded from detailed and specific questions to a widescale and inspiring mixture of experience and theory that serves the work community’s needs.