Dynaaminen joogaharjoitus jääkiekkoilijan lantion seudun kivun terapiamenetelmänä
Makkonen, Maarit; Pinomäki, Tiina (2017)
Makkonen, Maarit
Pinomäki, Tiina
Saimaan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121721699
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121721699
Tiivistelmä
Monet useita vuosia pelanneet jääkiekkoilijat kärsivät aikuisena lantion alueella ilmenevistä lonkan tai nivusalueen rasitusperäisistä kiputiloista sekä lonkkanivelen vähentyneestä liikelaajuudesta. Kivun hoidossa on todettu lääkkeettömien hoitojen kuten liikunnan terapiamenetelmänä olevan yksi kivun hoidon perushoitomuodoista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kahdeksan viikon joogajakso vaikuttaa jääkiekkoilijan lonkan alueen rasitusongelmiin. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten dynaaminen joogaharjoitus vaikuttaa lonkan seudun kipuihin sekä lonkkanivelen liikelaajuuksiin.
Opinnäytetyön tutkimusjaksoon osallistuneet henkilöt (n=13) harjoittelivat joogaa kahdessa ryhmässä kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. Harjoittelujakson toteutumisesta vastasivat tutkijat. Joogaharjoitus oli 45 minuutin astangajoogan alkeisasennoista koostunut harjoitus, joka päättyi rentoutukseen. Harjoituksia ohjasi kymmenen vuotta joogaa ohjannut toinen tutkijoista. Kipua mitattiin viikko ennen jakson alkua, jokaisen joogaharjoituksen yhteydessä sekä viikon kuluttua jakson päätyttyä. Mittaukset suoritettiin yleisesti käytetyllä numeerisella kipumittarilla. Lonkan liikelaajuudet mitattiin viikko ennen joogajaksoa sekä viikko jakson jälkeen. Mittaukset tehtiin goniometrillä ja mittaukset suoritti molemmilla mittauskerroilla sama henkilö.
Tuloksia tarkasteltaessa on havaittavissa, että kahdeksan viikon joogan harjoittelujakso lisäsi liikelaajuutta tilastollisesti merkitsevästi. Liikelaajuus lisääntyi lonkan koukistuksessa oikealla 9 % (p<0,05) ja vasemmalla 7 % (p<0,05). Lonkan ojennuksessa liikelaajuus lisääntyi oikealla 25 % (p<0,05) ja vasemmalla 51 % (p<0,05). Liikelaajuus lisääntyi myös vasemman lonkan loitonnuksessa 15 % (p<0,05) ja oikean lonkan sisäkierrossa 18 % (p<0,05). Kahdeksan viikon joogajakso ei vaikuttanut lantion seudun kivun määrään tai laatuun tilastollisesti merkitsevästi (p>0,05).
Pienen tutkimushenkilömäärän vuoksi tämän opinnäytetyön tulokset eivät ole yleistettävissä. Jatkotutkimuksia ajatellen interventiojaksoa pidentämällä sekä tutkimusjoukkoa suurentamalla saataisiin tuloksista luotettavampia. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että joogaharjoituksella saattaa olla terapeuttisia vaikutuksia ja jatkotutkimuksilla tähän saataisiin lisää tietoa. Joogaharjoittelua voisi hyödyntää yhtenä fysioterapian tulevaisuuden hoitomenetelmänä.
Opinnäytetyön tutkimusjaksoon osallistuneet henkilöt (n=13) harjoittelivat joogaa kahdessa ryhmässä kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. Harjoittelujakson toteutumisesta vastasivat tutkijat. Joogaharjoitus oli 45 minuutin astangajoogan alkeisasennoista koostunut harjoitus, joka päättyi rentoutukseen. Harjoituksia ohjasi kymmenen vuotta joogaa ohjannut toinen tutkijoista. Kipua mitattiin viikko ennen jakson alkua, jokaisen joogaharjoituksen yhteydessä sekä viikon kuluttua jakson päätyttyä. Mittaukset suoritettiin yleisesti käytetyllä numeerisella kipumittarilla. Lonkan liikelaajuudet mitattiin viikko ennen joogajaksoa sekä viikko jakson jälkeen. Mittaukset tehtiin goniometrillä ja mittaukset suoritti molemmilla mittauskerroilla sama henkilö.
Tuloksia tarkasteltaessa on havaittavissa, että kahdeksan viikon joogan harjoittelujakso lisäsi liikelaajuutta tilastollisesti merkitsevästi. Liikelaajuus lisääntyi lonkan koukistuksessa oikealla 9 % (p<0,05) ja vasemmalla 7 % (p<0,05). Lonkan ojennuksessa liikelaajuus lisääntyi oikealla 25 % (p<0,05) ja vasemmalla 51 % (p<0,05). Liikelaajuus lisääntyi myös vasemman lonkan loitonnuksessa 15 % (p<0,05) ja oikean lonkan sisäkierrossa 18 % (p<0,05). Kahdeksan viikon joogajakso ei vaikuttanut lantion seudun kivun määrään tai laatuun tilastollisesti merkitsevästi (p>0,05).
Pienen tutkimushenkilömäärän vuoksi tämän opinnäytetyön tulokset eivät ole yleistettävissä. Jatkotutkimuksia ajatellen interventiojaksoa pidentämällä sekä tutkimusjoukkoa suurentamalla saataisiin tuloksista luotettavampia. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että joogaharjoituksella saattaa olla terapeuttisia vaikutuksia ja jatkotutkimuksilla tähän saataisiin lisää tietoa. Joogaharjoittelua voisi hyödyntää yhtenä fysioterapian tulevaisuuden hoitomenetelmänä.