Toimintakortit lisäämään Etelä-Karjalan keskussairaalan päivystyspoliklinikan henkilöstön toimintavalmiustuntemusta suuronnettomuustilanteessa
Jauho, Pirre (2018)
Jauho, Pirre
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097234
Tiivistelmä
Suuronnettomuus on onneksi maassamme harvinainen vieras mutta niitä kuitenkin tapahtuu. Koska onnettomuustyyppinä se on harvinainen, ei sen harjoittelukaan ole helppoa. Tilanne, jota ei ole sairaalassamme koskaan tapahtunut, koetaan kaukaiseksi ja täten ei niin tarpeelliseksi kouluttaa. Siksi koulutuksen lisääminen ja yksityiskohtaisempien ohjeiden luominen tilanteen hoitamiseksi onkin äärimmäisen tärkeää.
Tämä opinnäytetyö on toimintatutkimus ja sen tavoitteena on luoda yksinkertaiset ja selkeät toimintakortit kriittisille toimijoille suuronnettomuustilanteen hoitamiseen. Toimintakorttien tarkoitus on lisätä potilasturvallisuutta ja selkiyttää tehtäviä suuronnettomuustilanteessa ja lisätä henkilökunnan luottamusta omiin kykyihin hoitaa tilanne. Opinnäytetyössä päivystyspoliklinikan henkilökunta muodostuu hoitajista, lääkäreistä, laitoshuoltajista ja osastosihteereistä. Vaikka eri ammattiryhmillä on erilaiset taustat ja koulutus, tulisi kuitenkin toimintakyvyn tuntemus ja kokemus suuronnettomuussuunnitelman käytettävyydestä olla kaikilla sama.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Ensimmäinen kysely toteutettiin helmikuussa 2017 ja kysely lähetettiin 110:lle ja vastauksia tuli 82. Tämän jälkeen luotiin toimintakortteja eri toimijoille ja ammattiryhmille sekä pidettiin koulutus suuronnettomuuden aikaisesta toiminnasta. Valitettavasti vain osa hoitajista sai koulutuksen marraskuussa 2017, koska ajallisesti koulutuksia ei pystytty tarjoamaan kaikille eikä muille ammattiryhmille. Toinen kysely toteutettiin koulutuksiin osallistuneille henkilöille marras- joulukuussa. Koulutukset jatkuvat yhä, kunnes kaikki päivystyspoliklinikan henkilökunnan jäsenet ovat käyneet ainakin yhdessä koulutuksessa.
Tulokset kyselyistä olivat yllättäviä. Yleinen, puheen tasolla oleva ajatus suuronnettomuusohjeesta oli, että ohje oli sekava ja selkeitä ohjeita ei ollut. Vastauksissa ohjeet kuitenkin koettiin selkeiksi ja toimintakyvyn tuntemus hyväksi. Johtuuko se siitä, että emme halua doku-mentoidusti kritisoida yleisiä johdon laatimia ohjeita vai kuvittelemmeko kykymme paremmiksi?
Uusi toimintakortti koettiin kuitenkin toimivaksi ja selkeäksi. Siksi toivonkin, että sairaalamme muutkin yksiköt loisivat itselleen sopivat toimintakortit suuronnettomuustilanteen hoitamiseen ja yleisesti kiinnostuisivat ja heräisivät miettimään kriisitilanteen hoitamiseen tarvittavia ohjeita ja käytänteitä.
Tämä opinnäytetyö on toimintatutkimus ja sen tavoitteena on luoda yksinkertaiset ja selkeät toimintakortit kriittisille toimijoille suuronnettomuustilanteen hoitamiseen. Toimintakorttien tarkoitus on lisätä potilasturvallisuutta ja selkiyttää tehtäviä suuronnettomuustilanteessa ja lisätä henkilökunnan luottamusta omiin kykyihin hoitaa tilanne. Opinnäytetyössä päivystyspoliklinikan henkilökunta muodostuu hoitajista, lääkäreistä, laitoshuoltajista ja osastosihteereistä. Vaikka eri ammattiryhmillä on erilaiset taustat ja koulutus, tulisi kuitenkin toimintakyvyn tuntemus ja kokemus suuronnettomuussuunnitelman käytettävyydestä olla kaikilla sama.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Ensimmäinen kysely toteutettiin helmikuussa 2017 ja kysely lähetettiin 110:lle ja vastauksia tuli 82. Tämän jälkeen luotiin toimintakortteja eri toimijoille ja ammattiryhmille sekä pidettiin koulutus suuronnettomuuden aikaisesta toiminnasta. Valitettavasti vain osa hoitajista sai koulutuksen marraskuussa 2017, koska ajallisesti koulutuksia ei pystytty tarjoamaan kaikille eikä muille ammattiryhmille. Toinen kysely toteutettiin koulutuksiin osallistuneille henkilöille marras- joulukuussa. Koulutukset jatkuvat yhä, kunnes kaikki päivystyspoliklinikan henkilökunnan jäsenet ovat käyneet ainakin yhdessä koulutuksessa.
Tulokset kyselyistä olivat yllättäviä. Yleinen, puheen tasolla oleva ajatus suuronnettomuusohjeesta oli, että ohje oli sekava ja selkeitä ohjeita ei ollut. Vastauksissa ohjeet kuitenkin koettiin selkeiksi ja toimintakyvyn tuntemus hyväksi. Johtuuko se siitä, että emme halua doku-mentoidusti kritisoida yleisiä johdon laatimia ohjeita vai kuvittelemmeko kykymme paremmiksi?
Uusi toimintakortti koettiin kuitenkin toimivaksi ja selkeäksi. Siksi toivonkin, että sairaalamme muutkin yksiköt loisivat itselleen sopivat toimintakortit suuronnettomuustilanteen hoitamiseen ja yleisesti kiinnostuisivat ja heräisivät miettimään kriisitilanteen hoitamiseen tarvittavia ohjeita ja käytänteitä.