Psychosocial coping in ovarian cancer patients : narrative literature review

Abstract

Ovarian cancer is one of the most common gynecologic cancers which is a cause of mortality for women due to the poor prognosis associated with it. Treatment process leads to vulnerability, psychological distress and social withdrawal. Detection of psychosocial distress by the whole society (oneself, family, friends, healthcare professionals, fellow workers) is the best way to provide optimal care and support for the patient. The aim of this final thesis is to help women cope better with psychosocial challenges related to the treatment process of ovarian cancer as well as improve knowledge of healthcare professionals and nursing students in relation to providing holistic care. The purpose is to describe how ovarian cancer patients cope psychosocially and how nurses provide psychosocial support during treatment. A narrative literature review was conducted into the psychosocial coping of ovarian cancer. Data was collected from online academic databases. The collected data was analyzed using thematic analysis. Articles and research pertaining other specific cancers, in other languages other than English and before the year 2007 were excluded. The results of this thesis showed that the main ways to cope psychosocially were through psychological, social and spiritual fulfillment. Self-acceptance and management, hope, family, social support, God and health professionals is well discussed. Patient education, information and communication are the main strongholds of supporting a patient as a nurse. The thesis would indicate that there exists a lack of sufficient research on ovarian cancer that mainly focuses on psychosocial coping strategies and how nurses could specifically be supportive concerning the same. Nurses are frontliners and an integral part of a very wide variety of patient’s lives thus deeper research and direct information is needed as well as more research on how women undergoing ovarian cancer treatment could cope psychosocially.

Munasarjasyöpä on johtava naisten kuolleisuuden syy siihen liittyvän heikon ennusteen vuoksi. Hoitoprosessi johtaa haavoittuvuuteen, psykologiseen ahdistukseen ja sosiaaliseen vetäytymiseen. Psykososiaalisen hädän havaitseminen koko yhteiskunnassa (itse, perhe, ystävät, terveydenhuollon ammattilaiset, työtoverit) on parasta tapa tarjota optimaalista hoitoa ja tukea potilaille. Opinnäytetyön tavoitteena on auttaa naisia selviytymään paremmin munasarjasyövän hoitoprosessiin liittyvistä psykososiaalisista haasteista sekä parantamaan terveydenhuollon ammattilaisten ja hoitotyön opiskelijoiden tuntemusta suhteessa kokonaisvaltaiseen hoitoon. Tarkoituksena on kuvata, miten munasarjasyöpä potilaat selviytyvät psykososiaalisesti ja miten sairaanhoitajat tarjoavat psykososiaalista tukea hoidon aikana. Kerätyn kirjallisuuskatsaus tehtiin munasarjasyövän psykososiaaliseen selviytymiseen. Tiedot kerättiin verkko-akateemisista tietokannoista. Kerätty tieto analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tulokset osoittivat, että tärkeimmät keinot selviytyä psykososiaalisesti olivat psykologisen, sosiaalisen ja henkisen täyttymisen kautta. Omaehtoisuutta ja hallintaa, toivoa, perhettä, sosiaalista tukea, jumalaa ja terveysalan ammattilaisia käsitellään hyvin. Potilasohjaus, tiedotus ja viestintä ovat tärkeimpiä vahvuuksia potilaan tukemiseksi hoitajana. Opinnäytetyö osoitti, että munasarjasyövässä ei ole riittävästi tutkimusta, joka keskittyy pääasiassa psykososiaalisiin selviytymis strategioihin ja miten sairaanhoitajat voisivat erityisesti tukea samaan aikaan. Sairaanhoitajat ovat etulinjoja ja olennainen osa hyvin monenlaista potilaiden elämää, joten syvempää tutkimusta ja suoria tietoja tarvitaan sekä tutkimusta siitä, miten naiset, jotka ovat munasarjasyövän hoidossa, voisivat hoitaa psykososiaalisesti.